Käpylinnassa aletaan laskeutua jouluun. Sonja Miekkavaara on asettunut taloksi ja kiittää ahkeria vanhempiaan, jotka ovat olleet ei vain tukena, vaan ihan konkreettisena raivausapuna.
Mikko Niskasen unelma elokuvakeskuksesta kariutui, mutta nyt talossa puhaltaa taiteelliset ja kulttuurin täyteiset tuulet, kun Sonja Miekkavaara emännöi ja unelmoi.
– Äidin ja isän kanssa ollaan siivottu paikkoja ja pihaa tuntikaupalla. Koetaan, että se on kulttuurityötä ja suurta kunnioitusta Mikko Niskasta kohtaan, Sonja huokaa.
Vintin puruista on löytynyt mielenkiintoisia juttuja. On elokuvan käsikirjoitus sekä pino papereita, joista ei oikein osaa vielä ottaa koppia.
– Taskukalenteri kertoo, että kiirettä on Mikolla pitänyt. Alan jo tunnistaa hänen käsialansa, Sonja sanoo.
Mikon henki huokuu nurkissa ja tontilla. Näin Sonja haluaa ajatella.
– Välillä täällä kuuluu kolinoita ja kilinöitä ja minä tuumaan, että Mikko ottaa kontaktia, Sonja naurahtaa.
Suuressa salissa on kaksi kuusta. Yksi vielä toisaalla. Koska talo on suuri, sinne mahtuu useampikin joulun merkki.
– Olen iloinen näistä käpukoristeista, sanoo Sonja kuusta koristellessaan.
Toimeen tarttuu myös Mikon poika, naapurissa asuva Jorma Niskanen.
– Muistelen, että olisin viettänyt täällä vain yhden joulun. Silloin mukana oli isän lisäksi myös Tarsis, Tarja Tuulikki Tarsala, koiransa kera. Isä halusi, että joulu on rauhan juhla, eikä hän silloin kutsunut taloa täyteen vieraita. Hän ajatteli, että jouluna hiljennytään ja rauhoitutaan vaan olemaan. Täällä sellainen perinnejoulu onnistui vallan mainioisti, Joulut olivat rauhallisia päiviä elokuvanteosta, jolloin isä sai levätä, Jorma muistelee.
Käpylinnan avoimissa ovissa on ovi käynyt, sillä paikalle on tullut uteliaita sekä Mikon elokuvista kiinnostuneita noin tuhannen hengen verran.
– On ollut aivan upeaa päästä esittelemään taloa ja tiluksia ja kuulla samalla juttuja Mikosta ja Käpylinnasta. Monella kävijällä on riittänyt muisteltavaa ja olen painanut näitä tietoja ja tarinoita muistiin, Sonja sanoo.
Majatalossa on majoittujia, residenssissäkin viipyli Mikko-fani.
– Hän tuli pääkaupungista, kun halusi hiljaisen paikan tutkimusta tehdessään.
Unelmana on, että residensseissä majoittuisi taitelijoita.
– Olen aktiivinen somessa ja sitä kautta tietoisuus Käpylinnasta lisääntyy. Viime viikolla tänne saapui juuri somen kautta lahtelainen muusikko, joka piti meille pienen konsertin. Hänen kanssaan pohdimme yhteistyökuvioita. Yksikään päivä ei ole samanlainen, musta on ihanaa, kun ihmiset ottaa yhteyttä, Sonja huokaa.
Hän miettii, että viettää joulua Mikon tapaa: rauhallisella tavalla, lasten ja lähimmäisten keskuudessa.
– Sen tiedän, että itse joulupukki tulee vieraisille Käpylinnaan, Sonja paljastaa.
Taidemuseon näyttely on nyt purettu. Sonja on huomannut, kuinka Käpylinna inspiroi taiteen tekemiseen.
– Mun töistä huomaa, että ne ovat erilaisia. Mulla tuli muuton myötä tyylihyppäys. Alakerran työhuone on todella inspiroiva, sillä on hyvät tilat ja valo levittäytyä taiteen tekemiseen. Kun saa asua tällaisessa historiallisessa taiteilijakodissa, niin onhan se ihan mieletöntä. Mä nipistelen vieläkin itteeni, että voiko tämä olla tottakaan, Sonja hymyilee.
Käpylinnaan pääsee kurkistamaan vielä ennen joulua, kun vuoden viimeinen avoimet ovet -tapahtuma järjestetään 16. joulukuuta klo 14-19.
