Äänekosken itsenäisyyspäivän juhlassa pohti Kari Taipale mitä itsenäisyys tarkoittaa, suomalaiselle, muutosvastarintaiselle entiselle reserviläiselle.
Kari Taipale sanoi, kuinka lähelle tulevia asioita ovat sinivalkoisten kynttilöiden sytyttäminen ikkunalle, eikä pelkästään sen takia että naapurikin niin tekee.
– Joulukuun kuudes päivä mennään myös 4,5 vuorokautta palavan kynttilän kanssa isän haudalle. Sotaveteraanin, Kari Taipale sanoi.
Hän sanoi, kuinka itsenäisyys merkitsee suomalaisille paljon, sillä lähes kaikilta löytyy kosketuspintaa käydyn kipeän sodan kautta.
– Ja valitettavasti tänä päivänä se tunne korostuu. Jopa niin että se muistuttaa kylmän sodan aikaa. Muistuttaa kovasti Kuuban- ja noottikriisin tunnelmia. Sen tunteen nimi on pelko.
Itsenäisessä arjessa keljuttaa tarjousleivänpaahtimien loppuminen asevelikaupasta, tai unohtunut salasana. Tai hyvinvointialueen liian kallis hallintohimmeli. Siksi on hyvä pysähtyä miettimään muutakin, Taipale sanoi.
Hän nosti puheessaan esille kotikaupunkinsa kulttuurielämään liittyviä asioita. Teatterilaisena hän tietää, että Äänekoskella on ollut aina hyvin vilkas kulttuuritarjonta.
_ Kiitos kaupunginvaltuuston, kulttuuritarjonta ei ole tänä päivänä pelkkää historiaa. Paljon kuulee hätähuutoja ammattiteattereiden ongelmista rahan puutteesta johtuen. Onneksi meidän pienelle harrastajateattereille on mahdollistettu tekeminen ja myös kouluttautuminen, ainakin toistaiseksi.
Nykyisin Äänekoskella on saatu nauttia teatteriesityksistä säännöllisesti, niin Äänekosken teatterin ja Hietaman Nuorisoseuran näyttämön toimesta.
– Kun kulttuurista puhutaan, puhutaan myös musiikista, jonka vankka kivijalka on Ala-Keiteleen musiikkiopisto. Koskaan ei tässä yhteydessä voi unohtaa eikä aliarvioida Koskelan kansaopiston roolia. Sieltä itse kukin on ensikosketuksen teatterin tekemiseenkin saanut. Siellä on syntynyt myös mainetta niittänyt tanssitaiteen oppilaitos. Tämänvuoksi on pakko tunnustaa, että oma syvä kiintymykseni Äänekoskea kohtaan johtuu muustakin kuin kori- ja jalkapallosta. Niillä on tärkeä rooli paikkakunnan vetovoimatekijänä, mutta niin on myös nuorisoteatterilla ja toivottavasti joskun myös ammattijohtoisella harrastajateatterillakin.
Taipale muisti kirjastotoimen tehtävää yleisön palvelijana.
– Olen saanut tutustua sen toimintaan lähemmin kurkisteltuani novellimaailmaan pintaa syvemmältä. Siitä olen hyvin kiitollinen. Valtuuston suuntaan kiitoksen sana siitä oivalluksesta että sivistyksen ja taiteen tekemisen mahdollistaminen on avain hyvään oloon, vaikka kylläisyyden tunne oliskin vielä matkan päässä.
Koska nyt on juhlapäivä, silloin kuuluu muistella.
– Niinkuin meillä on tapana muistella myös toisen maailmansodan Suomen rajoilla tapahtuneita surullisiakin tapahtumia. Neljä vuotta isäni taisteli etulinjassa, niin talvi- kuin jatkosodassakin tykistön tulenjohdossa tähystäjänä. Talvisodassa hän oli keskisuomalaisten tykkipatteristossa. Asemat sijaitsivat paikassa, jossa Taipaleenjoki laskee Laatokkaan. ”Tappelimme perääntymättä koko ajan, tiedän, että vahvempi ei meitä voittanut sodassa”. Toteaa hän kirjeessään kotiin. Ankarat rauhanehdot talvisodan jälkeen harmittivat rintamamiehiä. Jatkosodassa Saksan rinnalla tuli sitten eteen tilanne josta isä totesi kirjeessään vaimolleen, että meillä on nyt 360 miljoonaa vihollista.
Taipale kertoo, kuinka sodasta palasi väsynyt ja pettynyt mies. Sota-aika oli ollut raskasta aikaa myös yksityiselämässä isänsä menetettyään vaimonsa sairaskohtaukseen. Myös rauhanehdotkin olivat raskaat.
– Edellä kuvattu ei ole sisällöltään harvinainen tuon ajan surullisissa tarinoiden ketjussa mitä isät ja perheet joutuivat kokemaan. Aseet hävisivät kotitalosta. Suuri osa rintamamiehistä vaikeni sota-ajan kokemuksista, niin isänikin. Sen vuoksi tarinoinnin tosiasiat ovat peräisin puolustusvoimien kantakortista ja kenttäpostikirjeistä.
Loppukevennyksenä Taipale kertoi muiston lapsuuskotinsa joulusiivouksesta.
– Äitini oli siivousihminen. Hän tuulettii hataraa taloa tarmokkaasti, kovillakin pakkasilla. Isäni totesi ohimennen hänelle, että kyllä minä joskus kaipailen niitä rintamajouluja. Korsussa ei juurikaan tuuleteltu, Kari Taipale kertoi.
