Muistokirjoitus on tragikoominen monologi ihmisen kuolevaisuudesta ja elämän yllättävyydestä. Näytelmä kuvaa ylikeskinkertaisen suomalaisen miehen sielunmaisemaa raadollisen tarkasti.
Näin kerrotaan Painotalolla ensi-iltansa lauantaina saavan Muistokirjoitus -monologin Facebook -sivuilla. Monologin ohjaa Pilvi Honka ja sen on käsikirjoittanut Teppo Seppänen. Erik Pelkosen rooliin hyppäävä Kari Taipale joutuu pärjäämään lavalla yksin. 12 vuoden jälkeen palaaminen parrasvaloihin on pistänyt muutaman ylimääräisen perhosen vatsanpohjaan asumaan.
– Kyllä minä olen yllättävän hyvin muistanut miten näytellään, mutta teksti ei uppoa päähän entiseen malliin, Taipale kertoo vakavalla naamalla.
Muistokirjoitus syntyi Teppo Seppäsen kynästä. Helsingin Sanomista luettu muistokirjoitus pisti pohtimaan sanojen todellista merkitystä: muistokirjoitus on hienotunteinen teksti, jossa ei vainajasta ole pahaa sanottavaa. Mutta mitä on todellisuus? Onko ihminen elänyt muistokirjoituksensa lailla?
– Teksti syntyi viime vuonna. Lähetin sen muutamalle tutulle luettavaksi, eikä kukaan kommentoinut sitä sanallakaan. Juhannuksena olin Matilan Ankkurissa pitsalla, ja niin oli Taipaleen Karikin. Kerroin hänelle, että minulla olisi monologi luettavaksi, Teppo kertaa.
– Tykkäsin tekstistä, ja ajattelin, että siinä olisi aineksia kuunnelmaksi, mutta päädyimme toiseen ratkaisuun: lupasin lähteä näyttämölle, jos saan Pilvin ohjaajaksi, Kari kertoo.
– Kari lähti aivan innoissaan mukaan, ja ollaan onnellisia, että saatiin comeback aikaiseksi, Pilvi huokaa.
Työryhmään kuuluu vielä Tomi Kankainen, joka vastaa tekniikasta sekä somettelusta, sekä lavastuksesta vastanneet Outi Pantsar ja Tomi Kinnunen.
Erik Pelkonen saa lääkäriltä puhelinsoiton: hänen on tultava heti seuraavana päivänä vastaanotolle. Mitäpä muutakaan soitto voi tarkoittaa, kuin varmaa kuolemaa. Alkaa elämän loppumetrien järjestely. Mies on elänyt tavallisen elämän, käynyt tavallisissa töissä, on eronnut, mutta haluaa ylevän muistokirjoituksen lehteen painettavaksi.
– Monologi on tragikomediaa alusta loppuun saakka, Pilvi lupaa.
Kari kehuu tekstiä maagiseksi.
– Mitä enemmän on hinkattu, sitä paremmin teksti osuu mun suuhun. Saan olla roolissa lähes oma itseni, ja yllättäen se ei olekaan helppoa, vaikka toisaalta se on hyvin nautinnollista. Saa nähdä millaiseksi hahmo lauantaiksi muodostuu, Kari pohtii.
Harjoituksia on vedetty Mikkosalissa koko työryhmän voimin. Tekstiä ei ole matkan varrella tarvinnut juurikaan muuttaa.
– On hienoa, että Teppo on paikalla. Muutamia kirosanoja on poistettu, ja tekijänoikeudet on saatu käyttöön heti, Pilvi nauraa.
– Olen saanut muutamia henkisiä orgasmeja Pilvin ohjauksessa. Hänellä kun ei ole rajoja, kuinka hommaa tehdään.
Työryhmästä paistaa tekemisen meininki. Pienellä porukalla on helppo tehdä päätöksiä tai olla helposti eri mieltä asioista.
– Meillä on hirveen suuri halu tehdä tätä, ehkä se johtuu just siitä, että tää on oma räpellys, Teppo sanoo.
– Niin, ja milloin viimeksi Äänekoskella milloin tehty puhtaasti äänekoskelainen veto, Pilvi pohtii.
Jos nyt jotain negatiivista, niin se, että tätäkin teatteria pitää tehdä kello kädessä.
– Mikkosalissa olisi kyllä aikoja vapaana ja siellä saisi olla vaikka 20 tuntia päivässä, jos tällaisella itsenäisellä ryhmällä olisi varaa. Ollaan treenattu aika paljon Tepon keittiössä tästä syystä.
Muistokirjoitus Painotalolla PERUTTU!
