Kartanon joulu – remontoidussa Paloniemen kartanossa tehdään uusia jouluperinteitä vanhoja kunnioittaen

Paloniemen kartano on saanut kokonaan uuden ilmeen. Talonpoikaistyyli on saanut väistyä kultakauden aikaisen taiteen ja sisustuksen myötä. Nyt Paloniemessä aletaan rakentaa uusia jouluperinteitä vanhoja kunnioittaen. 

Perjantaina, 12.12. oli ihmeellinen päivä sillä aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa, luntakin oli tuprauttanut niin että maa hohti valkoisena. Ajaessani iltapäivän puolella kohti Mämmeä, saattoi vain huokailla, sillä pitkään jatkuneen pimeän jälkeen tuntui valoilmiö epätodellisesta. Kun kääntyi jylhän portin kohdalta kohti Paloniemen kartanoa, koivukuja ja pellon takaa mailleen painuva aurinko oli kuin näkymä satukirjan sivulta. 

Yrittäjä, Äänekosken kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tommi Lunttila tulee vastaan jo ulko-ovelle. Kylmän eteisen ikkunoissa on kimaltelee kuurankukkia ja seinällä kokoelma trofeita. 

Vaikka olen nähnyt valokuvia Paloniemen kartanon remontin jälkeisestä muutoksesta, kokee silti yllätyksen: on kuin olisi aikamatkannut 1800-luvulle! Tervehtimään tulee myös puoliso, Tanja Rajala. 

Paikan historiastqa löytyy tietoa jopa ennen ajanlaskua, kivikaudelta asti. 

– Tuosta poukamasta löytynyt lyöntiaseena toiminut reikäkivi kertoo, että päästään vasarakirves -kulttuuriin saakka. Nämä ovat löydetty 1920 ja talletettu kansallismuseon kautta Poriin, koska pappani siskolla oli yhteys Satakunnan museoon. Löytöä ei ole voitu siirtää Äänekoskelle, koska meiltä on puuttunut kunnollinen museo. Toivottavasti reikäkivet saadaan uuteen, valmistuvaan museoon. Tännehän ne kuuluvat, Tommi Lunttila sanoo. 

Seuraava merkintä löytyy kirkonkirjoista, 1400-luvulta. 

– Paikalla on asunut henkilö, jonka titteliksi on merkitty käärmeenlumooja. Ja hän onkin ollut hyvä sellainen sillä koskaan en ole tontilla käärmettä nähnyt. 

Tommi edustaa paikalla asuvan suvun kolmatta polvea. Talo on täynnä 1800-luvun kartanoille tyypillisiä elementtejä – olihan aika kartanoille varsinaista kulta-aikaa, jolloin miesten ei tarvinnut osallistua sotiin ja kartanoissa voitiin keskittyä aineellisen ja henkisen kulttuurin kehittämiseen. Tommi tunnustaa, ettei Paloniemessä ei ole tämän näköistä aikaa vietetty ennen vuotta 2025. Paloniemi on toiminut vuosikymmeniä sitten kylän keskuspaikkana, sillä siellä oli puhelin sekä rannassa laituri, josta pääsi laivakyytiin kohti Viitasaarta tai Äänekoskea. 

Historia on alkanut kiinnostaa vasta äskettäin ja vuosi sitten alkaneen remontin myötä vielä lisää.

– Ollaan hurahdettu myös taiteeseen, kun keräämme Suomen kultakauden aikaisten taiteilijoiden teoksia, Tommi sanoo ja kartanokierrosta käydessä kiinnostuksen taiteeseen huomaa kyllä, sillä seiniltä löytyy arvoisissaan kehyksissä muun muassa Tove Janssonin, Albert Edefeltin, Akseli Gallén-Kallelan, Harald Torsslovin ja Oscar Kleinehin teoksia.

Tommi ja Tanja vakuuttavat, ettei talo ole museo, vaan koti, jossa eletään aivan tavallista arkea. 

– Pojat saavat juoksennella täällä aivan kuin ennenkin, Tommi naurahtaa. 

Ensin oli  savupirtti, sitten vielä suurempi asujamisto kunnes kolmen laajennuksen, välitilan ja yläkerran rakentamisen jälkeen on rakennus saanut nykyisen muotonsa. 

– Tämä osa on siirretty Laukaasta joskus 1850-luvulla, Tommi kertoo. 

Remontteja on vuosien saatossa tehty, ja yleensä siinä samalla uusittu sisäkatot ja siinä touhussa on huonekorkeus madaltunut. 

– Yllätyttiin Tanjan kanssa iloisesti, kun kun löysimme purkutöitä tehdessämme neljän kattokerroksen alta nämä alkuperäiset paneelikatot. 

Kun Tommin pappa, Frans Iso-Anttila osti paikan vuonna 1931, oli mansardikattoinen vintti kylmillään. 

– Pappa oli mulle hyvin merkityksellinen henkilö. Hän tuli Äänekoskelle Porista, eikä muutto tapahtunut helposti: hän oli takaamassa veljensä pelilainaa ja joutui maksumieheksi. Pappa menetti kaiken ja hänellä oli vaihtoehdot vähissä. Paloniemen metsät kaatamalla hän sai lunastettua tilan omistukseensa ja metsien parturoinnilla sai vielä velatkin maksettua. Hän perusti oman taimitarhan vuonna 1934, ja siinä syttyi kipinä metsätalouteen, josta syntyi metsätaloussuunnitelma joka on nyt valtakunnallinen tapa toimia. Paloniemessä on menossa 12. ohjelmakausi, ja hoidan edelleenkin metsiä papan ohjeiden mukaan. 

Tilalla on käyskennellyt karjaa ja siellä on ollut myös turkistarha. 

– Papalla on ollut huonoa tuuria matkassa, sillä hän joutui kaatamaan metsät vielä kerran, kun tilalliset joutuivat maksamaan sotakorvaukset puina. Hän lähti kahdesti lähes nollasta, mutta kovalla työllä ja yrittäjäasenteella hän selvisi vastoinkäymisistä. 

Myöhemmin Tommin vanhemmat perustivat 5000 kanaa käsittävän kanalan, joka oli toiminnassa vuoteen 1991 saakka. 

– Tuossa hetkessä ajattelin, ettei maatalous ole minua varten ja lähdin vaihto-oppilaaksi Amerikkaan, ja myöhemmin opiskelemaan automaatiotekniikkaa. Kun olin ollut Sanminalla töissä parin kuukauden verran, alkoi traktorin koppi vetää puoleensa, Tommi kertoo omaa historiaansa. 

Remontti on vielä kesken, seuraavana on yläkerran vuoro. Alakerta on saanut remontin myötä kokonaan uuden ilmeen huolella valitun sisustuksen kautta. 

– Kompromisseja on saatu tehdä. 13 vuotta sitten tehty lattialämmitys on nyt aivan vääränlaisen materiaalin alla. Haluamme osoittaa kunnioitustamme vanhoja rakennuksia kohtaan, ja olemme tyytyväisiä kun huomaa, että täällä toteutuu kaikki vanhojen kartanoiden elementit. Olemme muuttaneet ovilinjoja, jotta jatkuvuus huoneesta toiseen näkyy. 

– Lattia vaihtuu seuraavaksi, se on jo päätetty, Tanja toteaa. 

Eteisestä päästään yläkertaan, juhlasaliin, ruokasaliin tai huoneisiin, jotka ovat herrojen ja rouvien seurusteluun tarkoitetut. 

– Tyyli on yhdistelmä rokokoota ja kustavilaista 1800-luvun tyyliä, kaikkea iloisesti sekaisin. Huonekaluja ja lamppuja olemme hankkineet lähinnä Ruotsista, Tanja kertoo. 

Kaikkialla näkyy silmäkarkkia ja esineitä, joilla on tarina. 

– Tapetit ovat pääasiassa suomalaisen Tapettitalo Pihlgren ja Ritolan mallistoista, perinteisellä painotekniikalla painettuja aitoja paperitapetteja. Tanjalla on mieletön kyky nähdä millainen tapetti ja huonekalu sopivat mihinkin, Oma kädenjälki näkyy, eikä kukaan ole tullut tänne suunnittelemaan, vaan olemme hakeneet tyylin aivan itse. Tommi kiittelee. 

Rouvain viehättävässä salissa nautittiin Miron tarjoilema glögi kera piparkakkujen.

Paloniemen kartanossa on vietetty tähän saakka jouluja perinteiseen tapaan, mutta viime jouluna oltiin remontin vuoksi väistötilassa, Kotakennääntielle remontoidussa juhla- ja saunatiloissa. Käsillä oleva joulu aloittaa aivan uudenlaiset perinteet, vanhoja perinteitä kunnioittaen ja noudattaen. Tommi muistelee lapsuutensa jouluja ja muistin sopukoista pilkistää myös rekiajelu. 

–  Vain hevonen puuttuu, Tommi naurahtaa. 

Aattona on luvassa perinteistä jouluruokaa: laatikot ja kinkku, ja kalaa monessa muodossa. 

– Perinteikäs riisipuuro höystetään mummoni tapaan kermavaahdolla ja luumukiisselillä, Tommi lisää. 

Ennen kuin istahdetaan upean suuren salin keskelle katettuun pitkään joulupöytään, on käyty saunassa ja haudoilla. Myös joulurauhan julistuksen kuunteleminen kuuluu asiaan. 

– Läheiset ihmiset kokoontuvat yhteen ja se tekee joulun. Tällä kertaa saamme mukaan Tanjan perhettä, veljeni, tätini Hilkka Louekarin Markkunsa kera sekä tietenkin poikani Miron ja Danielin. Haluamme kunnioittaa myös niitä historiallisia tapoja, jota kartano nyt henkii. 

– Olemme miettineet mitä vanhoja, 1800-luvun perinteitä voisimme istuttaa tähän aikaan, Tanja lisää. 

Tommi pohtii, ettei itse Joulupukki ei ehkä kiireiltään ennätä Paloniemeen saakka, mutta uskon, että lahjapakettien rapinaa saadaan aattoiltana Paloniemen upeassa salissa kuuluu. 

– Joulu on mennyt kaupallliseen suuntaan. Haluamme panostaa siihen, että joulu on rauhoittumisen ja yhdessäolon aikaa, Tommi ja Tanja sanovat.

Kartanon kesä – tapahtuma on iso juttu, ja Paloniemeä halutaan tunnetuksi myös matkaiiljoiden suuntaan. 

– Tarkoitus on vuokrata kartanoa yrityksille, jotka haluavat uusia, erilaisia kokemuksia. Myös seurueioden fasaanimetstästystä on tarkoitus lähteä markkinoimaan ruokailuineen ja saunomisineen, Tommi  Lunttila vinkkaa.