Jutun otsikko kuvaa kuuluisaa elokuvaa. Kauriinmetsästäjät on vuonna 1978 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen sotadraamaelokuva. Elokuva on erityisen tunnettu kohtauksista, joissa pelataan venäläistä rulettia. Yhtäläistä tässä jutussa on elokuvan kanssa kauriit ja venäläinen ruletti. Harrastajakuvaus on välillä kuin venäläistä rulettia, joko hyvää tai huonoa tuuria. Digikamera on aseen tilalla tässä kaurisjahdissa.
Kauriiden kuvauspäivä alkoi aamuhämärissä, auton lämpömittari näytti ulkoilman lämpötilaksi nolla astetta. Käsineet olivat aamun tohinassa jääneet autoon, joten lämpimänä pysyminen vaati liikkeellä oloa. Reilun neljän neliön teltassa ei kovin paljoa liikkumatilaa ole. Kädet vain syvälle housuntaskuihin ja aamujumppaa pakon edessä. Vajaat kaksi tuntia meni kauriita odotellessa, sitten loppui kärsivällisyys. Ristolan tilan isännän kertoman mukaan kauriit olivat käyneet paikalla edellisenä päivänä, yksi kauris oli erikseen käynyt haistelemassa telttaakin. Lienee kauriiden yksi suojakeino, että ne liikkuvat paikasta toiseen.
Nyt oli aikalisän paikka, kamat kasaan ja kotiin lämmittelemään. Kylmän aamureissun kotimatkalla auton lämmössä mietin jo uutta tapaa lähestyä kauriita. Edellisestä kuvausreissusta oli aikaa mennyt pitkä tovi, joten virtaa oli lähteä kohta uudelle kuvausreissulle. Uudella taktiikalla oli tarkoitus lähestyä kauriita jalkapelillä. Jo puoliltapäivin olin tutun riistapellon reunassa katsomassa olisivatko kauriit paikalla? Siellähän ne kaalimaan vartijat olivat, kuten oletin, kolme kaurista ruokaili kaikessa rauhassa. Seuraavaksi piti miettiä, kuinka pääsen kuvausetäisyydelle? Tällä kertaa oli tuuria venäläisessä ruletissa ensimmäisellä vuorollani. Olin tuulen alapuolella. Tuuri ruletissa jatkui, kauriit olivat minuun nähden vielä naamat tuuleen, joten pystyin etenemään pikkuhiljaa hyvälle kuvaussektorille. Kaikessa rauhassa sain kuvata, kun vain maltoin olla aina liikkumatta, kun kauriit vaihtoivat paikkaa ruokaillessaan. Vuorotellen kauriit tarkkailivat ympäristöä. Emokauris oli valpas koko ajan, kaksi vasaa keskittyi enemmän kaalin syömiseen, kuin tarkkailuun. Syödessään kauriit etenivät aina vain lähemmäksi kameraa. Kameran käyntiääni sai emokauriin varovaiseksi, korvat höröllä se kuunteli mistä outo ääni oikein tulee. Kun ääni ei loppunut, niin emokauris käveli lähemmäksi ääntä. Nopea katsekontakti kuvaajaan ja samalla emokauriilla pakovietti iski päälle kovaa vauhtia pomppien metsän kätköihin. Kauriinkuvaajan tuuri kääntyi venäläisessä ruletissa, pam.
Teksti ja kuvat: Keijo Korhonen
Upeat kuvat ja mukavasti kerrottu. Kiitos!