Asemakatu EXIT1 -tapahtuma keräsi valtavan suuren kävijämäärän muistelemaan ja nostalgisoimaan vuonna 1952 aloittaneen koulurakannuksen lukuisia lukuvuosia.
Kari Perälä johdatteli muistojen keskusteluja myös miettimään, millaisen aukon jättimäinen koulurakennus jättää jälkeensä. Purkutyöt alkavat kesäkuun ensimmäisellä viikolla.
Salissa kirskuu lentopallotossut, se on muistijälki, joka on jäänyt monen korvaan ikuiseksi ajaksi. Sali pääsi vielä viimeisen kerran toimimaan liikunnan riemun näyttämönä, kun seniorilentopalloilijat pistivät palloa verkon yli. Hihalyönti on kepeä, vaikka sali alta häviääkin.
Pitkät käytävät näyttävät surulliselta, poissa on satojen parien villasukkien suhina ja hampaiden fluorauksesta syntynyt katku. Ei helisi astiat ruokasalissa, ei soi välituntikello tai kuulu keskusrdion välittämä virren veisuu.
Keskuskansakoulu on ollut kylän keskus, valmistuessaan Suomen upein ja suurin.
– Pitää olla aika varttunut suolahtelainen, joka muistaa Suolahden ilman kansakoulurakennusta. Tuhansilla lapsilla on ollut oikeus ja mahdollisuus käydä tätä koulua, Kari Perälä muistutti.
Hän pohti, liekö rakennuksen paikalle tulisi jotain uutta.
– Ettei jäisi vain suohauta, vetinen Ruunanpuron rämeikkö, mitä jos se vaikka suoksi ennallistettaisi?
Talossa käyskenneillä on valtava määrä haikeutta, muistoja, iloja ja suruja.
– Jokaisella täällä opiskelleella, opettajalla, henkilökunnalla, talonmiehillä, siivoojilla, vanhemmilla, urheilijoilla, meillä kaikilla vyöryy valtavat määrät muistoja päällemme. Kaikkien muistot ovat ainutlaatuisia, ainutkertaisia ja yhtä arvokkaita, Perälä sanoi.
Kirjoita Suolahden Asemakadun koulusta tulleet koulumuistosi meille. Kuviakin saa lähettää osoitteeseen toimitus@aksa.fi
