Mystistä maailmanmusiikkia Hietamalta tarjosi Rantapuiston lavalla Mistica ja vahvaa että tuoretta The Young One(s) & The Old Ones. Ääniä Festivaalin lauantain päiväkonsertteja arvioi Jori Mäenpää.
Paljon tuli missattua ensimmäisistä Ääniä festarista omien työkuvioiden takia. Lauantaina onnistuin kuitenkin istumaan aloilleni kaksi pitempää jaksoa paikallisten musiikintekijöiden parissa. Ensimmäinen reilu tunti kului äänekoskelaisen Kolarin perheen tuottaman harppu-kantele musiikin parissa.
Tärkeänä osana Mistican musiikissa ovat Henry Kolarin huolella ja huipputuottajan taidolla tekemät ääni- ja rytmitaustat, joita voisi kutsua myös teknoksi. Lopputulosta Mistican musiikkia voisi luonnehtia maailmanmusiikiksi ja jopa termi “new age” tulisi kyseeseen. Onhan Olga Kolarin kanteleen soittoa käytetty rentoutukseen ja ihmisen kokonaisvaltaiseen hoitoon?!
Äänekosken rantapuistossa huomioni kiinnittyi Mistican hiljaiseen äänen tasoon, mikä oli ymmärrettävää hiljaisen kanteleen ja kelttiharpun ollessa pääsoittimena. On hienoa, ettei tarvitse pidellä korvia kovan äänen tason takia. Mistican musiikin soiton voimakkuus sopi hyvin perheen pienemmillekin eikä minkäänlaisia korvatulppia tarvitse käyttää.Maailmanmusiikkia Misticasta tekee uuden ja vanhan yhdistäminen. Kappaleita kuultiin lisäksi monesta maailman osasta. Pääosin tietysti kelttiharpun kodista Irlannista, mutta myös Norjassa ja Italiassakin käytiin. Mieleen jäi varsinkin italialainen taistelukappale, johon Henry Kolari oli tehnyt rytmisesti ilmeikkään taustan efektejä unohtamatta.
Konsertin huippuhetkiksi muodostuivat mielestäni Henry Kolarin sävellykset “Up the river” vuodelta 1987, “Beyond infinity” ja “On the Orbit”, jossa kokeiltiin hienosti myös uusia soittotyylejä. Loppuvaiheessa kuultiin myös uusi versio Henry Kolarin tuottajan menestyneimmältä levyltä, tänään jo tuplaplatinaa saavuttaneelta “mikset tahdo olla mun kaa” kappale “Oot mulle juttu uus”, joka sopi hyvin Mistican palettiin. Myös Kaustisella menestynyt kanteleyhtye kappale “Leiskuva taivas” oli vaikuttava kappale Mistican käsittelyssä.
Pidin kovasti myös Olgan rennoista välispiikeistä, jossa hän esitteli kappaleet hauskasti ja sai myös miehensä Henryn kertomaan tarinaa kappaleiden synnystä aina 80-luvulta asti, kun Henry ajeli mopollaan studioon äänittämään biisiä, joka tänään kuultiin osana Mistican konserttia.
Vanhaa mutta tuoretta
Toisen keskittyneen tunnin Ääniä festareilla vietin Neil Youngin upean tuotannon parissa. Keskisuomesta kotoisin olevat harrastajamuusikot päättivät muutama vuosi takaperin tehdä yhden keikan rakastamansa musiikintekijän tuotannosta. Syntyi The Young One &The Old Ones, joka on sen jälkeen keikkaillut muuallakin.
Eikä ihme, sillä niin hienosti tämä yhtye Jaska Liimataisen johdattamana toteuttaa kaikki nämä hienot rennot ja ikoniset kappaleet. Kun vielä yhtyeeseen lisätään pari säestävää korkeaa lauluääntä, niin wau! Lopputulos on korvia hivelevää, kuten yhtyeen soittokin!
Yhtyeeseen on hiljattain liittynyt viimeisin nuori kiinnitys, festivaalituottaja, muusikko Mimi Steffansson laulamaan siskonsa Monan kanssa tarvittavalla ammattitaidolla. Mimi hoiti myös pianointrot ja urkusäestykset hienosti Monan keskittyessä laulamaan. Mutta kaiken keskellä oli tietysti upea Jaska Liimataisen tyylinmukainen voc! Mistä näitä huippuja oikein tulee?! No, tietysti Suolahdesta!
Oli hienoa kuulla myös “vanhan” Liekkisen Jannen varmaa sounditietoista kitarointia ja upea soolokin kuultiin. Myös Jaska Liimataisen huuliharpun soitto oli toimiva lisä taitavan kitaran komppauksen oheen! Yhtyeen rytmin piti kasassa varmoin ottein Vesa Takkisen rummut ja Jukka Mannisen basso.
Kaikessa hiljaisuudessa vuosien kuluessa Äänekoskella on tapahtunut paljon kulttuurin saralla. Ääniä festivaali on itsekin hyvä esimerkki tästä. Harrastepohjalta ponnistaneet muusikot ovat päivätyönsä ohella kehittyneet ammattilaisten tasolle. Esimerkkejä on paljon muitakin ja tämä pätee niin teatteriin kuin kuvataiteeseen.
JORI MÄENPÄÄ
