Tapio Heimosen huolestunut kirjoitus Keitele-järven tilasta.
Saimme viime vuonna Ääneseudulle hienon tunnustuksen, kun Keitele valittiin Keski-Suomen Maakuntajärveksi! Mutta osaammeko arvostaa sen puhtautta ja kauneutta, kapeaa ja notkeaa noin 80 kilometrin pituista vesiväylää.
Kysymyksessä ei ole ainoastaan meidän omat toimet ja intressit järven puhtaana pitämisessä. Tarvitaan ehdottomasti kuntien välistä yhteistyötä kaikista mahdollisista vesistöä kuormittamista toimista ja niihin liittyvistä pitkäkestoisista lupaehdoista. Yläpuolisilta alueilta Keiteleeseen laskevat sekä Kivijärven että Koliman vedet. Kivijärvi on puoliksi likaantunut humuksesta ja laskee Huopanan ja Keihärinkosken kautta Ylä-Keiteleen alueelle Viitasaarella ja samoin Kärnän ja Kymönkosken kautta laskevat Koliman vedet humuspitoisia, joita kuitenkin Jyväskylän yliopisto tarkkailee.
Asian luulisi kiinnostavan myös Helsingin seudun vedenkäyttäjiä, jotka saavat suuren osan vedestään Päijänteestä, jonne meidänkin vedet laskevat Laukaan ohitse. Kunnat ovat tietoisia uhkakuvista, mutta riittäviä toimenpiteitä ei ole saatu aikaan.
Surullisia esimerkkejä vesien pilaantumisista löytyy aivan läheltä Keski-Suomen alueen länsipuolelta: Keuruun ja Ähtärin rajamailla oleva Liesjärvi sekä Saarijärven reitti Kyyjärvestä Kuhnamoon. Äänekosken alueella huonosta veden laadusta joutuvat kärsimään Kiimasjärven, Hietaman ja Naarajärven alueen asukkaat. Näillä vesialueilla veden laatu on kärsinyt ja aiheuttanut mm. kesäisten virkistyspalvelujen käytön vähentymistä, ranta-alueiden kiinteistöjen arvon laskua, syyttelyä puolin ja toisin veden likaajista jne. Seuraukset ovat luonnolle katastrofaaliset: humuskuormat täyttävät altaiden pohjat, kalat kuolevat nopeasti pyydyksiin, kasvillisuus lisääntyy, järvet alkavat rehevöityä ja kasvaa umpeen eikä virkistäytyminen järvissä ja joissa ole enää viihtyisää.
Keiteleen puolella ongelmia tullee mm. Kivetyn alueen suunnitelmien toteuduttua. Tällä hetkellä Konginkankaalla Pyyrinlahden veden laatu on muuttunut vuosien saatossa johtuen lähinnä Isojoen tuomista valumavesistä. Jossakin vaiheessa Äänekosken kaupungin on tehtävä päätös Konginkankaan ?kanavan? rakentamisesta lähinnä veden vaihtuvuuden turvaamiseksi.
Meillä on erittäin hieno ja kirkasvetinen vesiväylä kohdallamme. Kaupungin ympäristölautakunta on asettanut tavoitteekseen vuosille 2012-15 luonnon kestävän käytön ja monimuotoisuuden säilyttämisen. Tämä tarkoittanee sekä maaperän että vesistön kaikinpuolista eliölajien säilyttämistä luonnossa. Vasta nyt on herätty (v. 2000 ympäristönsuojelulaki) tarkkailemaan ja arvioimaan millaisia muutoksia luonnossa on tapahtunut ja millaisilla toimilla haittavaikutukset pystytään korjaamaan. Arvellaan että luonnon ennaltamistoimet tulevat tosi kalliiksi jos mahdottomiksi. Kuka maksaa ja voiko yleensä vesien uomia puhdistaa? Jääkö haitta pysyväksi!
Vesistöalueitten tulevaa turvetuotantoa varten on oltava selvät kriteerit. On selvää, että lupasopimuksien ja ?päätöksien saaminen nykyisen kaltaisen tuotannon lisäämiseksi tulee vaikeutumaan ja tarkentumaan, koska vesistölle aiheutetuista haitoista on jo annettu ensimmäinen päätös korvauksien maksamisesta ja ennaltamistoimista.
Pohjoisen Keski-Suomen alueella olisikin otettava ylimpien latvavesien ympäristössä tapahtuva tuotantotoiminta tiukkaan tarkasteluun, koska vanhoja ja uusia tuotantopaikkoja on lähes sata. Ja myös riskien minimoiminen suojatoimenpiteineen kuuluu kaikille. Tietysti on otettava huomioon kaikkien tasapuolinen kohtelu ja oikeudet, mutta myös kaikille kuuluvat velvollisuudet.
Tapio Heimonen Äänekoski
