Tosin hieman poikkeavaa näkemystä otsikon väitteeseen loi odotetusti Kari Peitsamo, sillä osa tämän ensimmäisenä esiintyneen nokialaissyntyisen avantgardistin kuuluisimmista kappaleista esitettiin kahdella kielellä. Vaikka Peitsamon kolmen soinnun hittibiisit ovat melko suoria kopioita englanninkielisistä vastineistaan, niin peitsamolaisessa käsittelyssä ne saavat uuden omintakeisen leikillisen ja filosofisesti pelkistetyn ulottuvuuden. Peitsamon tapa tuoda ajatuksiaan julki oli jälleen osoitus siitä, miten pienistä asioista aitous koostuu. Hän aloittaa konsertin legendaarisesti selostaen: ”nyt menen kytkemään virran vahvistimeen” ja seitsemän sekuntia myöhemmin: ”nyt vahvistin on kytketty päälle”.
Välipuheet eli juonnot ovat tärkeä osa Karin show’ta. Aluksi hän kiittää äänekoskelaisia ystäviään, joita ilman hän ei olisi täällä ja esittää yksin kitaransa säestyksellä uuden version Bob Marleyn kappaleesta ”I shot the sheriff”. Nyt suomennoksessa murhaamisen kohde on päämiksaaja. Toinen oikeasti peitsamomaisen hauska Peitsamolle tehty kappale murhaa sitten lavamiksaajankin. Kauppaopiston naiset kappaleessa pääsee vauhtiin sitten mukaan muukin soittokunta. Nykyään Peitsamon Road Hogs -bändissä soittavat äänekoskelaiset Sidi Selin, basso, ja Harri Mäkinen, rummut. Hyvin he soittivatkin! Peitsamo on kehittänyt oman tyylinsä soittaa kitaraa. Sille on joskus naurettu, mutta eipä naureta enää! Kari Peitsamon osuus Keitelejazzeilla 2013 eteni vastustamattoman hyväntuulisissa merkeissä. Aurinko helotti taivaalla ja konserttiyleisö kiitti kuulemistaan suomirokkikappaleista rytmikkäästi läpyttäen käsiä yhteen.
Seuraavana lavalle saapui J.Karjalainen, joka Peitsamon tapaan esitti kaikki tärkeimmät klassikkokappaleensa siistissä nipussa. Myös Karjalaisen musiikki on epäsuomalaisen hyväntuulista. Pitkästä aikaa J.Karjalainen on tehnyt paluun tähän merkittävään suomenkieliseen laulukokoelmaan oikean bändin kanssa ja heti huomaa, kuinka suuri merkitys nostalgialla on nykyisessä musiikkimaisemassa. Sama pala nousee kurkkuun myös illan viimeisen artistin ollessa lavalla. Ei voi suomalainen Hemmo Vertainen välttyä muistelemasta kimaltelevaa 80/90-lukua ilman esimerkiksi kappaleita ”Telepatia”, ”Väinö”, ”Voi, mikä Ihana ilta” tai ”Tästä asti aikaa”, ”Äiti pojastaan pappia toivoi”, ”Kartat mua”.
Karjalainen tietysti esitti myös viimeisimmän levyn tuotantoa, josta ”Mennyt mies” nousee esille tyylipuhtaana J.Karjalaisen biisintekotaidon esimerkkinä. Ei kai tästä suomenkielinen aikuisorientoitunut rock voi enää paljon parantua? Niin se aika vain kulkee eteenpäin, että teiniaikojen rockidoleista on tullut aikuisia. Aikuinen-sanan voi tietysti Kauko Röyhkää lainaten vaihtaa: ”Mielummin vanha kuin aikuinen!”
Mutta aikuisorientoituneet suomenkieliset rock-pidot vielä vaan paranevat, kun Kolmas Nainen nousee lavalle viisi kitaristia ja rumpali mukanaan! Ottipa mukaan yhtyeen perustajajäsenä tunnettu Pauli Hanhiniemi absoluuttisessa vireessä olevan haitarinsa. Mielestäni Kolmannen Naisen rinnalla kalpenee jopa Eppu Normaali, sillä Kolmannen Naisen musiikki on vieläpä asteen hyväntuulisempaa kuin eppujen. Sanoitukset myös korostavat nostalgiaa, joka on sopusoinnussa tunteikkaan musiikiin kanssa.
Jotain armoitettua karismaa on myös Hanhiniemen lakkipäisessä, ruutuflanellipaitaisessa lavapersoonassa. Hän tuo mieleen jonkun eurooppalaisen film noir-ohjaajan tai pariisilaisen boheemin. Hanhiniemihän on ollut mukana muutamissa teatteriporukoissa. Ehkä teatteripiireistä on hänelle tarttunut tuota lavakarismaa. Tosin mies taitaa olla jonkun sortin kielitaituri, koska tulkitsipa hän osan kappaleestaan ”Valehtelisin, jos väittäisin” ranskankielellä taidokkaasti ääntäen!
Keitelejazzien tämän vuoden torstai oli kaikin puolin hieno kokonaisuus, jossa tuli esille se harvisempi, hyväntuulinen puoli suomalaisesta rockmusiikista. Pikkuisen remuenglantia ja vähemmän ranskaa, mutta oikein isosti kaunista suomenkieltä. Tästä teidän on hyvä jatkaa perjantain ulkomaisille rymistelyille. Yleisöä oli vielä enemmän kuin keskiviikkona.
teksti: Jori Mäenpää
kuvat: Riina Nygrén
Hyvä bändi tuo Kolmas nainen, mutta älä nyt Jori koskaan yritä edes verrata sitä Eppu Normaaliin. Älä koskaan.