Keski-Suomen opisto 120v – historian lehtien havinaa

Keski-Suomen Opiston historiaa värittää lukuisat jännityksen hetket, velkataakan paino, ilon ja yhteenkuuluvuuden tunteet sekä tietenkin kymmenet tuhannet Opiston opiskelijat. Keräsimme Opiston historian käännekohdat näppärälle aikajanalle.

Suurta ette täältä löydä,

tiedon murusia vain.

Mutta ehkä siemenestä,

varttuu vilja kasvamaan.

(Kaarlo Kerkkonen avajaisjuhlassa 1984)

1894
KANSANOPISTO ALOITTAA TOIMINTANSA
Keski-Suomen Kansanopisto aloitti toimintansa Äänekoskella Kuhnamovirran (Häränvirran) rannalla. Opiston perusti Keski-Suomen maanviljelysseura, Jyväskylän seminaarin lehtorit, Helsingin yliopiston Hämäläis-Osuuskunta sekä keskisuomalaiset nuorisoseurat. Tilat opistolle lahjoitti valtiopäivämies Kalle Piilonen. Lisätilaa opistolle saatiin maanviljelijä Kustaa Eerolan lahjoittamalta hehtaarin kokoiselle tontilta kuhnamovirran varrelta.

1910
MUUTTO TARVAALAAN
Epäkäytännöllisiksi todetut tilat myytiin Äänekoski oy:lle vuonna 1908 kahden vuoden asumisoikeudella. Vuokrakauden loputtua oli edessä uusien tilojen etsiminen. Väliaikainen paikka kahdeksi lukuvuodeksi löytyi Saarijärven Tarvaalan koulutilalta.

1912
TAKAISIN ÄÄNESEUDULLE
Kilpailu opiston sijainnista tulevaisuudessa oli kova ympäröivien kuntien välillä. Kaksi otollisinta paikkaa löytyivät Laukaan Leppävedellä sijaitsevasta Järvilinnasta sekä Suolahden Vallilan tontilta. Käytännön asiat lopulta ratkaisivat tilanteen Vallilan tontin eduksi, sillä hoito- ja  lämmityskustannukset Laukaan Järvilinnassa olisivat olleet kohtuuttomat. Toimivan rakennusryhmän rakentaminen keskuslämmityksineen Vallilan tontille tuli myös kokonaisuudessaan edullisemmaksi. Toiminta uudessa puutalossa aloitetaan 1. marraskuuta.

1929
KIVITALO VALMISTUU
Vaikeiden talousolosuhteiden vuoksi lisärakennusta ei kyetty toteuttamaan puutalon arkkitehtuuria vastaavaksi. Tarvetta uusille tiloille kuitenkin oli oppilasmäärän kasvaessa seitsemäänkymmeneen. Yli miljoonan markan velka kuitenkin rasitti Opiston taloutta erittäin vakavasti, sillä valtionavustuksia ei pula-aikaan herkästi myönnetty. Konkurssi kuitenkin vältettiin opiston ystävien aktiivisella auttamisella. Opiston ystävät järjestivät keräyksiä ja kampanjoita rakennusavustusten saamiseksi. 1934 valtio myönsi miltei puolen miljoonan markan rakennusavustuksen opiston ystävien toiminnan ansiosta.

1939
OPISTON TOIMINTA LOPETETAAN VÄLIAIKAISESTI
Opiston tilat annetaan sotasairaalan käyttöön

1940
TILAT TAKAISIN OPISTOLLE

1945
SOTILASTOIMINTA OPISTON TILOISSA LOPETETAAN. 
Opisto saa puutalon takaisin käyttöönsä.

1947
KIVITALON KATTO JA ULLAKKO TUHOUTUVAT TULIPALOSSA
Korjauksen yhteydessä kivitaloa korotetaan yhdellä kerroksella

1948
KANSANKORKEAKOULU KANSANOPISTON RINNALLE
Kansankorkeakoulun alkaessa Kansanopisto muuttaa nimensä Keski-Suomen opistoksi. Kansankorkeakoulu tähtäsi opetustavoitteissaan enemmän jatko-opintoihin johtavaksi tieksi sekä ammatillissivistävään opetukseen. Ensimmäiset vuodet Kansankorkeakoulu tarjosi kaksi opintolinjaa, yhteiskunnaliset ja maataloudelliset opinnot. Maatalousopintojen suosio ei kuitenkaan vastannut odotuksia joten painotus siirtyi maataloudesta humanistiseen työhön. Kansanopiston tavoitteet pysyivät yleissivistävänä, tarjoten oppia lukemisen, kirjoittamisen, laskennan ja kädentaitojen osalta.

1954
ENSIMMÄINEN AMMATILLINEN LINJA
Keski-Suomen opisto oli ensimmäisiä kansanopistoja jotka alkoivat tarjoamaan kodinhoitajakoulutusta. Valtiotalouden tarkastusvirasto suhtautui alkuun epäilevästi kodinhoitajakoulutuksen antamisen opiston tehtäväksi, mutta Kouluneuvos Yrjö Länsiluodon lausunto auttaa säilyttämään opiston oikeuden opettaa myös ammatillista osaamista. Opiston varsinainen ammattiin valmistava tai esivalmistava opetus alkoi.

1961
MINERIITTI-RAKENNUS VALMISTUU
Vuonna 1960 tehdystä rakennussuunnitelmasta löytyi puu- ja kivitalon korjaustöiden lisäksi suunnitelmat uuden lisäsiiven rakentamisesta kivitalon yhteyteen. Uuteen siipeen sijoitettiin veistosali, miesten ja opettajien asuntola sekä autotalleja.

1964
RANTASAUNA VALMISTUU

1966
ENSIMMÄINEN MAININTA NUORISOTYÖSTÄ
Teoreettisen yleisen linjan ohelle perustettiin esiammatillista valmentavaa koulutusta tarjoava nuorisotyön ja -huollon linja. Opinnot pitivät sisällään teoreettisten, yleissivistävien aineiden lisäksi ammatillisia taitoja sekä vapaaehtoisen työharjoittelujakson. 1970 linja saa lisäksi toisen vuosikurssin, jonka tarkoituksena oli antaa lisäkoulutusta nuorisotyön perusopetuksen suorittaneille. Opetussuunnitelma seurasi Jyväskylän yliopiston kasvatusopin approbaturin koulutuksen vaatimuksia.

1972
ENSIMMÄISET MUSIIKKILEIRIT
Musiikkileirit alkoivat yhteistyössä Keski-Suomen Konservatorion ja Suolahden Seudun Musiikkiyhdistyksen kanssa. Harrastustrendi alkoi nostamaan päätään ja tähän vastatakseen Opisto tarjosi musiikin opetusta valinnaisaineena.

1973
ENSIMMÄISET NUORISOSIHTEERI-TUTKINNON SUORITTANEET VALMISTUVAT.

1979
TIILITALON ASUNTOLA VALMISTUU

1984
TIILITALON LUOKKA- JA KIRJASTORAKENNUS OTETAAN KÄYTTÖÖN.

1986
KODINHOITAJAKOULUTUS AMMATTIKASVATUSHALLITUKSELLE
Kodinhoitajakoulutuksen linja muutti samana vuonna perustettuun Suolahden sosiaalialan oppilaitokseen. Ammattikasvatushallitus katsoi koulutuslinjan kuuluvan alaisuuteensa, kun taas Opisto oli Kouluhallituksen alainen.

1989
SUOLAHTISALI VALMISTUU

1990
MINERIITTI- JA KIVITALO PERUSKORJATAAN

1994
TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAARI VIERAILEE OPISTOLLA

1998
HUMANISTINEN AMMATTIKORKEAKOULU ALOITTAA TOIMINTANSA

2012
PUUTALO TÄYTTÄÄ 100 VUOTTA

2014
HUMANISTINEN AMMATTIKORKEAKOULU LOPETTAA TOIMINTANSA OPISTOLLA
Opisto täyttää 120 vuotta. Opiskelijoita tuona aikana talvilinjoilla ehti olemaan 12 500, lyhytkurssilaisia vähintään 32 000.

Opiston Johtajat ja rehtorit kautta aikain:

Kaarlo Kerkkonen      1894 – 1898
Kaarlo Kytömaa         1897 – 1898  (sijainen)
Frans Niemi               1900 – 1911
Jaakko Päivärinta        1910 – 1911  (sijainen)
Niilo Ikola                  1911 – 1913
Lauri Kemiläinen        1913 – 1915
Ilmari Parkkonen        1915 – 1919
Frans Talaskivi           1920 – 1920  (kevätlukukausi)
Otto Sirkka                 1920 – 1939
Impi Sirkka                1939 – 1952
Eero Rautavirta           1952 – 1986
Veli Holopainen         1966 – 1967  (sijainen Rautavirralle)
Pertti Rautiainen         1986 – 1990
Hannu Salvi                1990 –

X-Kommentti

Kerätessäni Keski-Suomen Opiston historiaa tämän jutun aikajanalle, huomasin uppoutuvani lähdeteokseen (Ilari Kuulialan Keski-Suomen Opisto 1894-1984) perusteellisemmin kuin yhteenkään kirjaan pitkään aikaan. Jos kuvailisin opiston historian vaiheita lyhyesti, kuvailisin niitä taloudelliseksi jännitysnäytelmäksi. Näytelmästähän toki ei ole kyse vaan oikeasta elämästä. Oli jännittävää seurata Opiston alkuajan vaiheita tulevaisuudenhaaveineen, velkataakan ja sotien luodessa  tarinaan draamaa. Vaiheita ja käänteitä on valtavasti, ja kaikista niistä on selvitty.

Keski-Suomen Opiston positiivisista vaikutuksista maakunnan alueella ei liene epäilystä. Alkuvaiheissaan talonpoikaisväelle yleissivistävää opetusta ja maatalousoppia tarjonneesta Kansanopistosta kasvoi 120-vuotisen tarinansa aikana arvostetuksi opinahjoksi joka kuului kauas. Löytyypä omastakin ystäväpiiristä Opistolaisia, vaikken täältä lähtöisin olekaan.

Uupumatta etsi uutta, kunnioita vanhaa myös. Näin lausui Opiston ensimmäinen johtaja Kaarlo Kerkkonen kansalaisopistomarssissa. Uudistumisesta puhuminen onkin ajankohtaista muuttuvassa maailmassamme. Toivon kuitenkin että Opiston perinteet saavat elää jatkossakin.

Mikko Suutala