Äänekosken Laitakaupunginorkesteri, tuttavallisemmin ÄLKO, valmistautuu juhlakonserttiin. Aiheen juhlaan antaa orkesterin 10 vuotta kestänyt taival.
ORKESTERIN tarina sai alkunsa Köyhyydenkylässä vietetyissä illanistujaisissa syksyllä 2006. Tammikuussa 2007 Sumiaisissa aloitti kansalaisopiston saksofonipiiri ja kohta oli kasassa kokonainen orkesteri. Orkesteria johtamaan saapui Timo Hytönen. Tänään Hytönen toimii ÄLKON kapellimestarina ja taiteellisena johtajana.
KONSERTISSA kuultava ohjelma on viilattu siten, että koko kymmenvuotinen kirjopyykki pestään yhden illan aikana.
– Ohjelmisto on hahmotettu siten, että liikkeelle lähdetään ensimmäisestä opetellusta kappaleesta. Konsertin ensimmäinen puolisko on vanhempaa ohjelmistoa ja toisella puoliajalla kuullaan tuoreempaa ja jopa ennenkuulumatonta tavaraa. Uutta ohjelmistoa on Procol Harumista Johanna Kurkelaan ja Frank Sinatrasta Juice Leskiseen, kertoo ÄLKOn toinen solisti, Jari Haapamäki.
Haapamäki liittyi remmiin yhdeksän vuotta sitten. Ensin mies tarttui rumpukapuloihin, kunnes otti mikrofonin kouraansa.
– Silloin ei soittajina ollut kuin fonisteja ja Rutasen Kari pyysi minua lyömään tahtia. Parin vuoden päästä joku onneton antoi minulle mikrofonin, enkä ole siitä sen koommin otettani irrottanut, Haapamäki nauraa.
Esa Kalenius, basisti ja Äänekosken Laitakaupungin musiikkiyhdistys ry:n puheenjohtaja kertoo, että orkesterin käytännön asioita hoitamaan on perustettu yhdistys, jotta vältytään mahdollisilta epäselvyyksiltä.
– Orkesterin paisumisen, suosion ja tarpeiden myötä päätettiin perustaa yhdistys ylläpitämään juoksevia asioita. Olemme tehneet yhdistyksen nimissä muun muassa laitehankintoja: patarummut ja äänentoistolaitteistoa. Yhdistyksen jäsenet ovat kaikki orkesterin jäseniä, Kalenius kertoo.
Kalenius astui ÄLKOn riveihin kahdeksan vuotta sitten.
– Se oli menoa kertaheitolla. Tämän ryhmän kanssa on mukava soittaa ja viihtyä.
ÄLKO on kasvanut vuosien saatossa 26-päiseksi. Imua orkesteriin on, ja se, ken on ryhmään tullut sisään, on tullut jäädäkseen.
– Vaihtuvuutta ei juuri ole soittajissa ollut. Tämä on harrastus joka vie mukanaan. Syy imuun löytyy erinomaisesta kapellimestarista. Hän on sovittajana sellainen joka osaa ottaa kaikkien soittajien ominaisuudet huomioon sovituksia tehdessään. Timolle iso kiitos, hän on huippupersoona, Kalenius ja Haapamäki kehuvat.
Harjoitukset ovat kerran viikossa kohtalaisen hulppeassa treenikämpässä eli Suolahtisalissa.
– Eipä me muualle mahduttaisikaan.
SOVITUKSISTA VASTAAVA taiteellinen johtaja Hytönen tekee ohjelmiston suhteen lopulliset päätökset, muuten ollaan demokraattinen sakki.
– Kaikista musiikin ammattilaisista, saati sitten harrastajista, ei ole tekemään sovituksia noin isolle ryhmälle, joten sovittajan sana on todella painava ohjelmiston valinnassa. Ideoita saa heittää, totta kai.
Kuten konsertissa tarkka kuulija saattaa todeta, että alkuvuosien ohjelmisto oli varsin helppoa. Kehittynyt on orkesterin koon lisäksi myös taito.
– Timo on toiminut taktisesti ja syöttänyt meille koko ajan vaikeampaa nuottia eteen. Tässä konsertissa on muutama todella hankala biisi, jotka ovat vaatineet kovasti harjoittelua, Kalenius paljastaa.
ÄLKO on jännä tapaus. Se ei ole lähtenyt keikkailemaan kuntarajojemme ulkopuolelle.
– On kyselty, mutta ei olla lähdetty. Mutta meitä tullaan katsomaan kauempaakin. Päätettiin, että kyllästetään ensin ääneseutulaiset ja lähdetään sitten valloittamaan maailmaa, Haapamäki ja Kalenius miettivät.
ÄLKOn kymmenvuotisjuhlakonsertti perjantaina 22.4. klo 19 ja lauantaina 23.4. klo 17.
