Noin nelikymmenpäinen joukko kulki Rauhan tietä, eli Suolahden Asemakatua pitkin kynttilälyhdyin varustautuneena. Hiljainen kulkue otti kantaa rauhan puolesta tiistaina YK:n päivänä.
Suolahden kyläyhdistyksen, Äänekosken seurakunnan ja ÄKSän järjestämä rauhanmarssi päätettiin pitää perinteenä. Suolahdessa on marssittu rauhan puolesta aktiivisesti. Perinne katkesi pariksi vuosikymmeneksi ja nyt se on elvytetty taas henkiin. Tällä vuosituhannella marssittiin rauhaa nyt toistamiseen.
– Kuljimme Rauhan tiellä äänekoskelaisina, suomalaisina, osana koko ihmiskuntaa. Me joudumme kulkemaan maailmassa, jossa on sotaa, väkivaltaa, epäoikeudenmukaisuutta ja monenlaisia ristiriitoja. Mutta siinä maailmassa kulkee myös tie, joka kutsuu sovintoon, toisen huomioonottamiseen ja tasavertaiseen jakamiseen toisten ihmisten kanssa. Se on se rauhan tie, jonka tänään saamme tehdä näkyväksi kulkemalla rinta rinnan samassa kulkueessa, me erilaiset ihmiset, toinen toisemme hyväksyen, toisiimme tukeutuen, yhteisen unelman jakaen. Olemme sytyttäneet kynttilät ja lamput merkiksi toiveestamme ja halustamme sitoutua rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen tässä maailmassa, Äänekosken kirkkoherra Elina Tourunen kitetytti ja muistutti, että rauha syntyy kun itse astumme rauhan tielle.
YK:ssa on oivallettu se, että jos halutaan että rauhantyö kantaa tulevaisuudessa hedelmää, tähän työhön on saatava nuoret mukaan. Nuorilla on tulevaisuus edessä ja siksi heillä on myös luontainen kyky ja halu rakentaa parempaa tulevaisuutta – sekä itselleen että muille. Kirkkoherra jäi pohtimaan marssin päätteeksi, pitäisikö isoskoulutuksessa ottaa ohjelmaan osallistuminen rauhanmarssille.
– Pää avattiin, kun sain mukaani kaksi isoseksi kouluttautuvaa nuorta, Hannan ja Kertun, Tourunen esitteli.
Tourunen toivoi, että pysyisimme rauhan tiellä.
– Suomen juhlavuotena olkoot tuikkumme merkkinä kiitoksestamme, kun saamme viettää oman kansakuntamme juhlavuotta vapaina ja rauhassa. Olkoot tuikkumme myös merkkinä solidaarisuudestamme niitä kohtaan, jotka tänään kärsivät sodista ja epäoikeudenmukaisuudesta. Tiemme heidän kanssaan on yhteinen. Olkoot tuikkumme tänään merkkinä yhteisestä tiestämme ja unelmastamme – ja myös rukouksestamme rauhan ja sovinnon puolesta.
Rauhanmarssin jälkeen kuultiin Ravintola Viljoksessa rauhanlauluja, joita esitti ansiokkaasti Kurkiaura.
– Lauluista löytyy helposti aasinsilta rauhaan, vaikka kyseessä ei olisikaan varsinaisesti rauhanlauluna tunnettu kappale. Jos laulussa sanotaan, että olet kaunis, niin se jos mikä saa laulun kuulostamaan rauhanlaululta, Jouni Sohlman mietti.
Kurkiaura tuli ja vei rauhanlaulujen voimalla tunnelman kattoon. Yhtye pääsi lavalta pois vasta monen encorebiisin jälkeen.
