Äänekosken seurakunnan kirkkoherranvaali on edennyt taas askeleen eteenpäin. Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli on keskiviikkona 8. tammikuuta kokouksessaan tehnyt seuraavan päätöksen: Äänekosken seurakunnan kirkkoherran virkaan vaaliehdolle on asetettu I vaalisijalle Elina Tourunen ja II vaalisijalle Seppo Mertanen.
Vaalisijajärjestykseen vaikuttavat mm. virkauran pituus, johtamiskoulutuksen laajuus, aikaisemman kirkkoherrakokemuksen määrä, johtamistaito ja seurakunnan viralle asettamat paikkakuntakohtaiset tarpeet.
Elina Tourunen, s.1961, naimisissa, kaksi lasta työskennellyt Suolahden seurakunnassa vuodesta 1987
Seppo Mertanen,s. 1957, naimisissa, kaksi lasta, Äänekosken seurakunnassa vuodesta 1991
Molemmat ovat työskennelleet Äänekosken seurakunnassa vuodesta 2007 (liitoksen jälkeen), Tourunen Suolahden kirkkopiirissä ja Mertanen Äänekosken kirkkopiirissä.
Tourunen oli kiva pappi, kastoi lapsenne 90-luvulla. Mertanen puhui rippikirkossa, sanoma oli syyllistävä, ahdasmielinen eikä oikein ymmärrettävä. En ihmettele ollenkaan jos monet nuoret eroaa jos puhe on jotain muinaiskieltä. Muuten, kiinnostaisi tietää onko ehdokkailla vanhoillislestaadiolaiskytkökset, kun tämä uskonhaara on nyt kovin esillä ja hehän ovat kait evl-kirkon kermaa ja mitä perhearvoja kannattavat, esim ehkäisy/pirtti täynnä pilttejä.
Meillä kaikilla on muistoja ja kokemuksia, jokaisella omanlaisensa itse kustakin. Samoin kuulopuheita, jotka aina eivät välttämättä pidä edes paikkaansa.
Varmaan jokainen ehdokas on hyvä kyseiseen tehtävään. Se vain on niin että kun on kyse julkisesta viran valinnasta, niin tahtoo olla kaikenlaiset konstit valitsejien käytössä, valitettavaa.
Mielestäni molemmat kyseiset ehdokkaat ovat parhaat mahdolliset.
Vaaalisaarnaa odotellessa jättäisin ”muinaiset elämät” omaan arvoonsa.
Kummallakaan papilla ei liene lestadiolaistaustaa ja se on hyvä se.
Luterilaisuuteen kuulunee seurustelusuhteet / -suhde ennen avioliittoa; vai mitä Mimmi?
Mutta helpoiten lähestyttävä ja syvien rivien mieleinen olisi ollu Late-pappi.Siinä on pappi jonka kanssa on helppo jutella tavan duunarinkin eikä tarvi niin miettiä sanavalintojaan.