Äänekoski-ilmiö ja avoimuus päätöksenteossa on taas kokenut pahan kolauksen asukkaiden silmissä. Salamyhkäisyyden ja vehkeilyn ei pitänyt kuulua äänekoskelaiseen päätöksentekoon.
Kesken lomakauden kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Kiiskinen kutsui kiireellä ylimääräisen hallituksen kokouksen 1.7.2024. Esityslistalla oli ainoastaan Eolus Finland Oy:n (Kiuassuon Energia Oy) kaava-aloite tuulivoimala-alueeksi Kiuassuolle Suolahteen.
Kaupunginhallitus oli kuitenkin vain kahta viikkoa aiemmin edellisessä kokouksessaan (17.6.2024) jättänyt tämän kaava-aloitteen YKSIMIELISESTI pöydälle. Pöytäkirjan mukaan ”Puheenjohtaja (Kiiskinen) tiedusteli, voidaanko pöydällepanoehdotus hyväksyä yksimielisesti? Puheenjohtaja totesi, että asia on päätetty yksimielisesti jättää pöydälle.”
Kiuassuon hanke jätettiin kaksi kertaa pöydälle, koska Äänekoskella ole vielä tuulivoimastrategiaa, joka ohjaisi tuulivoimaloiden kaavoitusta. Kaupungin tulevaan ”Uuden energian strategiaan” sisältyy myös tuulivoima, mutta se on vasta suunnitteluasteella eikä sen sisältöä tiedetä.
Sen sijaan tiedetään, että Kiuassuon alue hylättiin maakuntakaavasta, koska tehtyjen tutkimusten perusteella se ei sovellu tuulivoima-alueeksi pohjaveden läheisyyden takia.
Miksi puheenjohtaja Kiiskinen ehdotti yksimielistä pöydälle jättämistä 17.6., mutta kutsui heti perään erillisen kokouksen päättämään asiasta toisin? Mikä muuttui 2 viikossa? Valmistuiko uusi strategia? Ei. Mikään ei muuttunut. Paitsi, että Kiiskinen ja neljä muuta hallituksen jäsentä Johanna Vertainen, Matti Virtanen, Sirpa Martins ja Tommi Lunttila käänsivät takkinsa ja äänestivät itseään vastaan eli sitä yksimielistä päätöstä vastaan.
Liimattalan tuulivoimahankkeen tiimoilta kävi ilmi, että kaupunginjohtaja Matti Tuononen vaati edellistä hallitusta puoltamaan hanketta. Hän väitti totuudenvastaisesti hallituksen jäsenten joutuvan henkilökohtaiseen korvausvastuuseen, jos hanketta ei viedä loppuun asti. Tällaista pykälää sopimuksessa ei kuitenkaan ollut. Kun totuus selvisi, kaupunginhallitus lopetti hankkeen.
Mitä Kiuassuon tapauksessa tapahtuu kulisseissa ja kuka siellä häärää takapiruna? Mikä saa päättäjän vehkeilemään tällä tavoin ja toimimaan omaa ja yhteisesti sovittua päätöstä vastaan? Mitä peliä tämä viisikko pelaa? Pitäisi olla päivän selvää, että ilman valtuuston hyväksymää tuulivoimastrategiaa, yhtään hanketta ei tule puoltaa. Eoluksen aloite kuitenkin hyväksyttiin niukasti viisikon äänin 5-4.
Päätöksellä on kauaskantoiset seuraukset asukkaille. Meillä on oikeus tietää, miksi tämä poikkeava päätös tehtiin ja millä perustein?
Kiiskinen, Vertainen, Virtanen, Martins ja Lunttila – vastatkaa meille julkisesti!
Satu ja Juhani Lamberg
PS. Kiitos Joni Kotilaiselle, Marke Tuomiselle, Marjatta Huhdalle ja Jari Halttuselle, koska he eivät pelanneet likaista peliä, vaan noudattivat niitä periaatteita, jotka hallitus oli jo aiemmin päättänyt eli ilman ”uuden energian strategiaa” ei tuulivoima-alueiden kaava-aloitteita hyväksytä.
Follow the money… taitaa pätee tässäkin tapauksessa…
Hei,
Ei tässä ole tapahtunut mitään erikoista normaalista poikkeavaa. On yhteisesti sovittu periaate, jos joku ryhmä kaupunginhallituksessa esittää asian pöydällepanoa niin se hyväksytään ensimmäisessä käsittelyssä. Nytkin näin tehtiin. Uudessa käsittelyssä kaupunginhallituksen ryhmät eivät voi silloin sitä enää normaaliperiaattein jättää pöydälle. Kiuassuon tuuli-/aurinkovoimakaava käsiteltiin normaalissa järjestyksessä kaupunginhallituksen seuraavassa kokouksessa, jossa oli toki muutakin tärkeää asiaa päätettävänä ja jonka vuoksi kokous erityisesti kutsuttiin koolle.
Henkilöt, jotka kaupunginhallituksessa olivat siirtämässä tätä tärkeän asian käsittelyä hamaan tulevaisuuteen ovat sen sijaan jo kaksi kertaa itse estäneet tuulivoimastrategian käsittelyn kaupunginhallituksessa ja viemisen valtuuston käsittelyyn.
Eolus Finland Oy jätti Äänekosken kaupungille esityksen tuulivoimahankkeestaan Kiuassuon alueelle 30.5.2024. Normaalikäytännön mukaisesti kunnan tulee asia käsitellä mahdollisimman pian ilman viivytyksiä.
Kaavoitusprosessi on se tapa, jolla selvitetään hankkeiden järkevyys ja siksi oli tärkeää, että lupa kaavoitukselle myönnettiin.
Matti Virtanen, kaupunginhallituksen jäsen