Sauli Niinistö ei herätä presidenttinä ainakaan kovin laajalti ristiriitaisia ajatuksia. Mutta pressavaalien kampanja niitä herättää. Kiitos tämän kampanjasta tehdyn kohuleffan.
Presidentintekijät
JAANA TANI: XX
Puoluesihteeri Taru Tujunen, viestintäkonsultti Kirsi Piha, varoja keräävä Hjallis Harkimo, erityisavustaja Mikko Kortelainen ja monta muuta istumassa pöydän ympärillä. Kiroilua, vitsailua, epävarmuutta, eriäviä näkemyksiä, kyllästymistä. Näin tehtiin Suomelle presidentti.
Presidentintekijät-dokumentin ohjaajaa Tuukka Temosta voi kiittää siitä, että hän antaa meille mahdollisuuden kurkistaa taustoihin. Pääsemme näkemään, miten monta asiaa on mietittävä ja valmisteltava, jotta kampanjointi ylipäätään olisi mahdollista. Käsivarakuvaus luo tunteen, että oikeasti olemme läsnä. Tosin äänen laatu on välillä heikko, ja muutama ilmeisen mehukas juttu jää kuulematta.
Dokumentti kummastutti. Missä piileksi itse ehdokas? Kampanjajoukko mietti, että olisi hyvä keskustella asioista ehdokkaankin kanssa. Se ei sitten tainnut toteutua. Elokuvaan ehdokas itse olisi tuonut syvyyttä. Monta kuukautta ei tietysti vierähdä neuvotteluhuoneen pöydän ympärillä. Arjen tilanteet, raaka työ kentällä olisi paljastunut kampanjaväestäkin toisen puolen.
Tämän dokumentin perusteella voi kyllä ihmetellä, miten Sauli Niinistöstä tuli presidentti. Yleisvaikutelmaksi kampanjaryhmästä jäi negatiivisuus ja kyllästyminen. Ehdokasta pidettiin turhan tarkkana, mielenkiinnottomana ja psyykeltään hauraana. Ristiriitaa kuvasi hyvin se, että vanhan charmantin herran vaalitilaisuuksia tunnuttiin pidettävän vain hämärissä tanssisaleissa diskopallon loisteessa. Ei ihme, että kansa vieroksui tapahtumia. Voisi näin ulkopuolisena sanoa, että kampanjaryhmästä huolimatta Sauli Niinistö ihan omilla ansioillaan onnistui voittamaan vaalit.
Miksi sitten se kaikki etukäteiskohu? Elokuva on aika vaatimaton. Toki voi sanoa, että kokoomuslaiset ovat kovia kiroamaan, mutta ei se uutiskynnystä ylitä. Puoluesihteeri Tujunen on tyypillinen besserwisser, välillä hyväkin analyyseissään, mutta riittähän heitä arkielämässäkin.
Puoluesihteerillä on pelisilmää. Hän osasi pelata presidenttipeliä vielä jälkikäteenkin. Kokoomus keräsi kohusta pisteet, ja sinänsä hajuton ja mauton elokuva sai rutkasti mainosta. Ja taas meitä vietiin kuin pässiä narussa.
HANNU LÖNNROTH: XX
Tuukka Temosen ohjaama dokumentti Presidentintekijät herätti ennakkoon paljon kohua. Kohu lienee mainostemppu, sillä mitään ihmeellistä tai järkyttävää dokumentti ei paljasta. Median esiin tuomat ja asiayhteydestään irrotetut lausahdukset, kuten Taru Tujusen ”ehdokkaamme psyyke ei kestä” ja Kirsi Pihan ”Sauli on puhunut paskaa kuuden vuoden ajan” istuvat kyllä kokonaisuuteen ja tulevat ymmärretyiksi dokumentissa.
Enemmän minua ihmetytti koulutettujen ja ”sivistyneiden” työryhmän jäsenten kielenkäyttö yleensä. Jokaista vitutti vuoronperään ja kaikilla oli helvetillisesti jotain, siis kiroiltiin joka palaverissa ylen paljon. Mutta sitähän lienee nykyinen kielenkäyttö on, älkää ihmetelkö nuorten sanomisia. Keskusteluissa myös jäätiin välillä jahkailemaan totanoin- ja juupaseipäs-tasoille. Virkistävä poikkeus oli Hjallis Harkimo, joka suurimman osan ajasta oli hiljaa, kerrankin…
Dokumenttia kuvattiin pääosin ankeissa toimistohuoneissa, joka aiheutti paljon vaivaa valaisijoille ja äänittäjille, jotka eivät kaikilta osin oikein onnistuneet. Mielestäni dokumentti antaa kuitenkin hyvän kuvan tämän päivän politiikan teosta ja on kiinnostavaa katseltavaa politiikkaa seuraaville, vaikka lopputulosta ei tarvitsekaan jännittää.
Politiikasta kiinnostumattomien ei kannattane mennä dokumenttia katsomaan, voi tulla aika pitkäksi.
MATTI PASANEN: X
Aivan aluksi on sanottava, että kaikki kunnia presidentti Niinistölle, rehellisillä vaaleilla valitulle. Mutta tämä suurta kohua (tyhjästä) aiheuttanut dokumentti”elokuva” ei juuri minua hetkauttanut. Tolkutonta mekkalaa ja pälätystä koko homma.
Lähes hukkaan heitetty poulitoistatuntinen ainakin minulle, toimintaelokuvien ystävälle!
KINOMIKKO / MARKO NYKÄNEN: XXX
Poliittinen jännäri, jossa lopputulos jo tietenkin selvillä. Ei oikein mahdu ajatusmaailmaani, että noinkin innokkaana voisin huutaa ehdokkaani nimeä ja olla innoissani.
Tuo innokkuus jää Suomi-huutoihin ja tietenkin nyt Jyp-kannatuksiin. No, onhan se hyvä että ihmisillä on tekemistä
