Kotiseutukerho Kömin Kilta ry. teki ikimuistoisen retken kesäiseen Helsinkiin elokuun alussa 2012. Matkan järjestelyistä vastasivat kerhon uutterat puuhanaiset Helena Simonaho ja Reetta Korjonen. Saimme kyytiä Keijo Erosen ohjaamassa Keski-Suomen liikenteen upouudessa 50-paikkaisessa bussissa. Matkalle osallistui retkeläisiä yhteensä 48.
Matka alkoi lauantaina Konginkankaalta jo klo 6.00. Jo menomatkalla pääsi huumori puhkeamaan kukkaansa, kun saimme tietoomme ensimmäisessä retkikohteessa eli Seurasaaressa tarjolla olevista ateriavaihtoehdoista. Siellä piti olla tarjolla mm. possunposkea. Tästäpä kehkesi veikeä juttu, kun Konginkankaalla on ollut tapana syöttää possunposket koirilla. Olivatkohan kuulleet Seurasaaressa meidän jutut ”lankoja pitkin”, kun ei sitten sitä possunposkea ollutkaan tarjolla. Saimme hyvän informaation retkemme kohteista, aikataulusta ja menomatka sujui rattoisasti.
Menomatkalla pidettiin yksi kahvitauko Heinolassa ja ensimmäiseen retkikohteeseen eli Seurasaaren ulkomuseoon saavuimme klo 11.30. Saimme kuulla siellä oppaan kertomana Niemelän torpan historian sekä myös muutamien muiden rakennusten tarinat. Opastuksen jälkeen kajautimme yhteisesti kotiseutulaulun sekä Konginkankaan valssin matkaseurueemme jäsenten Pauli Honkosen ja Martti Ilveksen johdatuksella.
Seurasaari oli mieluinen retkikohde, koska ulkoilumuseon ensimmäinen rakennusryhmä eli Niemelän torppa on tuotu sinne Konginkankaalta vuonna 1909. Sen vanhimmat rakennukset ovat sauna, 1700-luvun puolivälistä ja savutupa vuodelta 1844. Tämän savutuvan tilalla oli ollut vanhempikin tupa. Lasse Turpeinen toi saunan, jossa aluksi asuttiin, käytettynä Liimattalan talosta, Niemelän torpan asutushistoria ulottuu aina 1700- luvun puoliväliin saakka. Niemelän torpparina mainitaan olleen ainakin Lasse Turpeinen ja hänen poikansa Heikki Lassenpoika Turpeinen sekä sitten Turpeisia useampia sukupolvia. Torpan elinkaari Konginkankaalla alkoi loppua, kun Matolan talon isäntä möi tilastaan Niemelän palstan kauppias Matti Pasaselle vuonna 1904. Hän tarvitsi alueen sahan perustamista varten.
Kun katselimme Niemelän torpan rakennuksia ja pihapiiriä Seurasaaressa, saimme sellaisen kuvan, että Niemelän torppa on edustanut aikanaan kohtalaisen hyvin toimeentulevaa väkeä. Siellä on asunut parhaimpiin aikoihin myös monenmoista ruokakuntaa. Torpan purkuhommia johti Konginkankaalla Santeri Kautto, joka muutti torpan mukana Seurasaareen ja toimi sitten siellä oppaana ollessaan Niemelässä. Torpan pihapiirissä oli useita pieniä hirsisiä rakennuksia, aittoja sekä karjan tiloja. Erikoinen rakennus oli kokkitalli, jossa oli alhaalla tilat hevosille ja ylhäällä nukkumatilat tyttärille.
Seurasaaressa kiertelimme aluetta ja saimme rauhassa tutustua myös muihin kohteisiin, joista mieliinpainuvimpia olivat Karunan kirkko, upea herrastalo KURSSI Kuortaneelta, Aleksis Kiven Tupa ( jäljennös), IVARS Närpiöstä, vesimylly Sumiaisista, tuulimyllyjä, kirkkoveneitä ( yksi n. 100 paikkainen ), ANTTI Säkylästä ( umpipihatalo ). Tämä viimeksi mainittu oli länsisuomalainen hirsirakennus, jossa rakennukset muodostivat umpipihan. Seurasaaressa kierrellessä pääsi hyvin sukeltamaan suoraan 1800-luvulle saakka, ihmiset ja karjasuovat elivät silloin sulassa sovussa keskenään. Työvälineitä ja asumisen arkea oli näytillä ylen runsaasti.
Seurasaaressa vanhoja rakennuksia korjaillaan harvakseltaan. Säästöpaineet hidastavat kunnostustöitä. Niemelän torppakin menee pian remonttiin. Parin tunnin omaehtoisen kiertelyn jälkeen maittoikin sitten ateria Seurasaaren ravintolassa.
Seurasaaresta matkamme jatkui Helsingin kiertoajelun merkeissä. Siellä vilahtelivat rantamaisemissa Kekkosen ajalta kuuluisa Tammisaari, pääministerin kesäasunto Kesäranta, sitten eteläsatama ja presidentinlinna, Helsingin kaupungintalo, rautatieasema, Kiasma, uusi musiikkitalo, eduskuntalo, Finlandiatalo jne. Majoituspaikkamme oli Pasilan Sokos-hotelli. Sittenpä matka jatkui suoraan suihkuun ja pian taas uudelleen baanalle kohti uusia seikkailuja. Moni meistä löysi itsensä keskikaupungilta pienissä porukoissa kulkien. Meidän porukka ajeli raitsikalla ja kas kummaa opettelimme myös lipun oston automaatilta. Hotelli vaikutti rauhalliselta. Yön yli nukuttuamme ja aamupalat nautittuamme aloitimme seuraavan päivän retkeilyn suuntaamalla kohti Tarvaspäätä eli Akseli Gallen-Kallelan taiteilijamuseota.
Akseli Gallen-Kallela on konginkankaalaisille tuttu kansallismaalarimme erityisesti siitä syystä, että hän on käynyt useampaan otteeseen Konginkankaalla, todistettavasti kesällä 1904 ja ilmeisesti myös talvella 1906, vaikka tästä kiistelläänkin, luonnostelemassa ja maalaamassa kuuluisia töitään. Hän oli ollut mm. kesällä 1904 perheineen Räihän Lintulan talossa, tullut sinne Suolahdesta matkustalaiva Kömillä. Täällä hän oli ihaillut ja ikuistanut Keiteleen maisemia ja kansan ihmisiä.
Tarvaspäässä oli esillä vain joitakin Akselin omia töitä. Taiteilijan upea ateljee oli säilytetty siinä asussaan, missä se oli Akselin aikoihin. Talon piirustukset ovat Eliel Saarisen käsialaa, joita Akseli oli itse parannellut omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Talo on ulkoapäin vaalea lautapintainen rakennus. Upea työsali, siinä suuri viisto seinäikkuna, kokous-näyttelytila sekä muhkea torni talossa loivat ainutlaatisen tunnelman. Taiteijan työvälineitä oli myös esillä. Museossa oli meneillään Tuohta ! – Koivun nykytaivutuksia näyttely. Esillä oli useiden taiteilijoiden töitä. Keskellä salia oli esillä ihan oikean hevosen kokoinen piehtaroiva osittain tuohella päällytetty hevonen. Siinä oli metallirunko sekä kanaverkosta punottu moninkertainen päällys. Perässä oli kaksi samalla mallilla tehtyä varsaa. Pihassa oli myös tuohesta tehty maja. Lipputangossa liehui Akseli Gallen-Kallelan ehdottama Suomen lipun luonnos. Museossa saimme kuulla oppaan selostuksen Tarvaspään museosta sekä siellä olevasta näyttelystä. Olipa opas myös selvillä siitä, että Akseli oli oleskellut myös Konginkankaalla. Museon myymälästä saattoi ostaa näyttelyyn ja Tarvaspäähän liittyvää materiaalia.
Tarvaspäässä oli erillinen kahvila-huvilarakennus, joka on 1850-luvulta Albergan kartanoon kuulunut puuhuvila. Tarvaspää sijaitsee kumpareella, josta on upea merinäköala. Pihassa on suuria tammipuita ja metsäistä puistomaisemaa. Jo matkan tässä vaiheessa moni retkeläinen totesi, että on saatu nauttia rautainen annos korkeatason taidetta ja kulttuuria.
Seuraava retkemme kohde oli Suomen kansallismuseo Mannerheimintien varrella. Tämä itsenäisen Suomen alkuajoilta oleva jyhkeä kansallisromanttista tyyliä edustava kivirakennus on Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen suunnittelema rakennus. Sitä on rakennettu vuosina 1905-1910 ja otettu käyttöön vuonna 1916. Talossa on museotiloja kolmessa kerroksessa. Heti sisään astuessa suuressa aulassa pistää silmään mahtava holvikatto ja siellä olevat Akseli Gallen-Kallelan maalaamat freskot vuodelta 1928. Siellä on upeat maalaukset nimeltään Sammon taonta, Sammon puolustus, Ilmarinen kyntää kyistä peltoa sekä Iso Hauki.
Ensimmäisessä kerroksessa on runsaasti esihistoriallisen ajan löydöksiä, kivikautisia yksinkertaisia kirveitä ym. työvälineitä, pronssikauden hienompaa välineistöä, hopeisia koruja jne. Rautakauden esineistössä on esillä monipuolisia työvälineitä ja sotakalustoa kuten miekkoja, kypäriä, tikareita, puukkoja ja rahoja. Liikkumisvälineitä on näytillä eri aikakausilta kuten suksia, ruuhia, rekiä ja kärryjä. Kansanihmisten vaatetusta voi hyvin vertailla herrasväen sekä hallitsijoiden kuteisiin. Hallitsijoista on kuvia ja esineistöä sekä Ruotsin vallan että Venäjän vallan ajoilta. Asumisen historiikkia on esillä toisessa kerroksessa. Kolmannessa kerroksessa on mukavasti esillä uudemman ajan esineistöä 1900-luvun puolelta sekä etenkin 1950-luvulta. Sieltä löytyy niin pappamopo kuin myös kuplafolkkari, vanhoja radioita ja kirjoituskoneita, marimekkoa, keittiövälineistöä ym. Historian tietämystään pääsi testaamaan mm. vanhoja rahoja laittamalla oikeiden hallitsijoiden kohdalle. Lapsille sopivia vempaimia oli esillä hyvin. Tässä osastossa myös meidän porukkamme ja etenkin lapset tuntuivat viihtyvän pitempään.
Kotimatkalle pääsimme lähtemään noin 17.30 maissa. Matkalla saimme nauttia videolta Metsäkirkko karsikossa ohjelmasta sekä kirkkovenesoudusta Pyhäjärvellä, Esko Korjosen lausumia mahtavia runoja sekä lasten laulua. Pysähdyimme Tuuliharjassa ja Hartolassa, jossa matkamme jäsen, Haapasora OY:n Ari Liimatainen tarjosi koko porukalle kahvit. Siitä vielä suuret kiitokset hänelle koko porukan puolesta.
Kotiseutukerho Kömin Kilta ry:n toiminta ja tämä kesäretki osana sitä on erinomaisen hyvä osoitus pienen paikkakunnan elinvoimaisuudesta, kotiseutuhengen ja yhteisöllisyyden vaalinnasta. Matka osoitti, että elämä on ollut vaiherikasta niin entisinä aikoina kuin nykypäivinäkin. Äänekosken kaupunkiin liittäminen ei ole kyennyt nujertamaan konginkankaalaisten omaa identiteettiä lainkaan. Tämä on oikein syvän hatunnoston arvoinen asia Teille konginkankaalaiset.
Parhaimmat kiitokset matkan järjestäjille hyvin onnistuneesta matkasta sekä kaikille osanottajille kiitokset mukavasta matkaseurasta. Siinä viihtyi oikein hyvin myös matkakertomuksen tehnyt ”ulkokuntalainen” konginkankaalaista sukujuurta omaavan Sirkkansa kanssa.
Muistion laatija Aimo Hirsiaho
