Konginkankaalla syntynyt Hannula kuoli 2. elokuuta 84 vuoden ikäisenä.
Hannula oli yksi tunnetuimpia suomalaisia taidegraafikoita. Hän sai Pro Finlandia mitalin vuonna 1969 ja professorin arvonimen vuonna 1993.
Töissään Hannula kuvasi usein luontoa ja sen monimuotoisuutta. 70-luvulla Hannulan töissä näkyi kantaaottavuutta luonnon ja ihmisyyden puolesta,
Äänekosken Taidemuseon avustuksella ÄKS julkaisi vuoden 2014 joulukalenterina kokoelman Simo Hannulan graafisia töitä, jotka ovat yhä nähtävillä netissä.
Hannulan muistolle ÄKS julkaisee uudelleen Ramin Kortit 28, jossa sukellettiin Hannulan kiehtovaan maailmaan.
”Poika! – so, so!” –teoksen taustapahvissa on omistuskirjoitus ”Topi Parantaiselle Liimattalan Taidekotiin Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 1987. Simo Hannula.”
RAMIN KORTTI NRO 28 – Simo Hannulan kiehtova maailma (julkaistu 15. joulukuuta 2013)
Taiteilijoita Konginkankaalla riittää, myös korttitaiteessa. Kirkko Konginkankaalla -taittokortti on ajoitettavissa jonnekin 70-luvun lopulle, jolloin taidegraafikko Simo Hannula teki muutamia kirkkoaiheita. Ehkä kyseessä on luonnos/tussiversio jouluaihetta varten vuodelta 1978, jolloin jouluetsauksen aiheena oli Konginkankaan kirkko ja siinäkin ihmisiä menee kirkkoon, mutta ilta-aikaan.
Simo Hannulan poika taidegraafikko Pekka Hannula toteaa, ettei tarkempaa aikaa ole enää tavoitettavissa, sillä isän muisti on jo sen verran huono. Ehkäpä Simon veli Markku Hannula muistaa onko tuona vuonna ollut jonkun sukulaisen hautajaiset ja tämä liittyisi siihen? Jos originaalipiirros putkahtaisi jostain esiin. Niinpä tässä peräänkuulutetaan yleisön tietämystä!
Yksi kortin alkulähde voi olla myös Toivo Parantainen ja Liimattalan Taidekoti? Tässä toisena esimerkkikorttina on etsaus Sammatin kirkosta vuodelta 1983. Tekniikka on selvästi erilaista ja viiva huomattavasti tiheämpää, joten se sulkenee ajoituksen pois?
PROFESSORI (1993) Simo Hannula on Suomen eturivin graafikko, jonka ensimmäinen näyttely oli vuonna 1954. 1960-luvulla hän valloitti maailmaa surrealistisella fantasiagrafiikallaan.
Eri tekniikoita Hannula on käyttänyt joustavasti – metalligrafiikan ja litografian lajien lisäksi monimateriaaliset kollaasit ovat varsin tuttuja. Luonto on ollut aina teosten ytimessä. Ajan myötä hän siirtyikin maanläheisemmäksi ja tuttua Hannulaa on 1980-luvulla esiinnoussut hersyvä eroottinen maalaismaisema pyylevine keski-ikäisineen.
Simo Hannula on lisäksi kansainvälisesti menestynein suomalainen exlibristaiteilija. Hän syntyi liimattalalaiseen maanviljelijäperheeseen, isä Iivari ja äiti Irene (os. Peltomäki). Myöhemmin Hannula muutti Helsinkiin ja edelleen 80-luvun alussa Sammattiin.
”Eipä silti”, taiteilija on myöhemmin muistellut, ”hevosen kanssa pellolla rehkiessäni olivat ajatukset myös kaikessa muussa missä piti. Tiirailin ympäristöäni ja ajattelin, että tuosta, tuosta, saisi kivan kuvan. Lisäksi piti alituiseen vahdata, josko jo viilettäisi keltainen postiauto metsän laitaa, toisi opettajan korjaamat ja kommentoimat työnäytteet takaisin.”
Simo Hannulan kortti Sammatin kirkosta vuodelta 1983.
VUONNA 1968 Hannula esiteltiin tv-ohjelmassa Taulu, tällöin Italia oli jo valloitettu ja seuraavana vuonna presidentiltä tulikin Pro Finlandia -ansiomerkki.
Vuonna 1993 Simo Hannulalla ja Riitta Hytönen-Pasasella (ks. Ramin kortit nro 10) oli yhteisnäyttely Sumiaisissa. Tiettävästi yksi taiteilijan näyttely on ollut Konginkankaalla 1988, mutta muuten näyttelyitä on ollut ympäri maailma – Amerikan mantereita kiersivät Hannulan teokset yhtäjaksoisesti 15 vuoden ajan. Mielenkiintoista olisi tietää, onko Metsä-Botnian vuonna 1985 hankkima Luontoretki-etsaus vuodelta 1985 vielä tallessa.
Varsinaisia joulukortteja ei Simo Hannula ole painattanut teoksistaan, jokunen kortti 80-luvun parisuhdegrafiikasta ja Sammattiin liittyvistä aiheista on tehty, painokset pieniä. Yleensä grafiikan töitä on käytetty näyttelyiden kutsukorteissa. Kaikki Simo Hannula -aiheet ovat siten arvokkaita korttikokoelmissa, etenkin jos ne ovat liikkuneet Äänekoskella.
Ranta-ahon Myllyn takaa koskesta on Simon ensimmäisiä piirroksia, sen muistan, silloin oltiin 1950 luvulla. Joen rannalla oli harmaa heinälato ja ladon edessä taiteilijan kolmijalkateline, siinä paperi ja Simo veteli viivoja ja niin syntyi isojoen uittorännissä sikin sokin pystyssä ja poikkipäin kaksimetrisiä propsia. siinä Simon ensimmäisiä ”etsauksia” sanottiin silloin.
Tämän minua vähäpätöisessä arvostuksena näin vuosikymmeninen jälkeen kyseisen virran rannalta teille esiin tuoden.