Konginkankaan vanhusten palvelukeskuksen itsenäisyyspäiväjuhlassa kohotettiin malja itsenäiselle Suomelle.
Konginkankaan palvelukeskus on remontin alla. Tästäkin huolimatta saatiin aikaan mieleenpainuva juhla, jossa mukana oli asukkaiden lisäksi heidän omaisiaan ja ystäviä.
Pieni sali täyttyi tiiviiksi, kun kaikki kynnelle kykenevät tuotiin juhlistamaan Suomea. Harmaapäiden joukko on juuri se ikäpolvi, joka oli mukana rakentamassa Suomea sotien päätteeksi. Juhlaa siivitti esiintyjäkaartit: Mieskuoro Metsot, johtajanaan Kimmo Tuuri, esitti viisi kappaletta Suomelle. Konginkankaan koululaisten viuluryhmä ihastutti laulullaan ja soitollaan. Kömin Killan kokoaman runoja ja tarinoita itsenäisestä Konginkankaasta lausui Martti Isoviita. Liikuttavin hetki koettiin, kun jokaiselle juhlijalle annettiin käteen lasi kuohuvaa, ja niin nostettiin malja Suomelle. Juhlassa mukana oli kunniavieraana molemmat Konginkankaan sotaveteraanit: Paavo Koljonen ja Taito Liimatainen.
Sali oli koristeltu sinivalkoisin kukka-asetelmin Tiia Liimataisen toimesta. Osan kukista asetelmiin lahjoitti Pajunkukka.
– Haluan kiittää juhlallisuuksiin sekä veteraaneja varten lahjoittaneita yrityksiä ja yhdistyksiä sekä muita tahoja: Kömin Kiltaa, Spekkiota, Neste Lintulahtea ja Led -kynttiläkampanjan, Marika Rannia, Liimatainen luetteli.
Mieskuoro Metsoja on aina ilo kuunnella.
– Mahdottomasta tuli mahdollinen toistamiseen, kun Suomi säilytti itsenäisyytensä jatkosodassa. Sankarivainajien kokonaismäärä sodissa oli noin 95000 ja haavoittuneita yli 200000. Nuorimmat kaatuneet olivat 15 vuotiaita. Konginkankaalaisia kaatui 67 miestä. Tänä päivänä sodankäyneitä veteraaneja – kunniakansalaisia on enää noin 15000, joista kaksi on Konginkankaalla ja koko Äänekoskella enää vain 35, Louekari laski.
Suomalaisten itsenäisyyden ajan historia on tarina selviytymisestä. Kylmästä ja karusta maasta Venäjän ja Ruotsin puristuksessa.
– Suomesta kehittyi itsenäinen valtio, joka tänään on yksi maailman rikkaimmista maista, joka nauttii laajaa luottamusta maailman kaikkien kansojen keskuudessa. Voidaan sanoa, että itsenäisyysjulistuksen suuri unelma oli toteutunut, Louekari sanoi.
Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Sen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi tehtiin suunnaton määrä töitä ja jouduttiin sotiin.
– Edelleen me suomalaiset olemme valmiita puolustamaan itsenäisyyttämme. Moni miettii, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Miten taloutemme kehittyy, miten huolehditaan vanhusten, lapsiperheiden, työttömien ja muiden heikommassa asemassa olevien hyvinvoinnista, miten pakolaistilanne kehittyy, Louekari kysyi.
Louekari muistutti, että asiat ovat Suomessa kuitenkin hyvin.
– Meillä on ainakin toistaiseksi turvallista, maassamme toimitaan oikeudenmukaisesti, demokraattisesti ja tasa-arvoisesti, meillä on hyvä, ilmainen koulutusjärjestelmä ja paljon puhdasta luontoa. Yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet maailmalla tapahtuviin asioihin ovat pienet, mutta se, mihin jokainen voi vaikuttaa on yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Siitä hyötyvät kaikki: ihmiset saavat mielekästä tekemistä, oppivat tuntemaan toisiaan, turvallisuuden tunne kasvaa ja yhdessä tekemisen ilo lisääntyy. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teemanakin on ”Yhdessä”.
Kauniit kukka-asetelmat olivat Tiia Liimataisen luomuksia.
Louekari muistutti, että itsenäisyys on iloinen asia, vaikka välillä on hyvä pysähtyä muitelemaan vaikeita sota-aikoja, talvisodan syttymisestä tuli vasta kuluneeksi 78 vuotta.
– Panssarivaunun pysäyttäminen koivuhalolla, mottitaistelut ja Molotovin koktailit osoittivat kekseliäisyyttä, rohkeutta ja kykyä toimia murtumatta valtavan paineen alla. Myös lottatoiminta ja ylipäätänsä naisten rooli kotirintamalla oli erittäin merkittävä. Heitä kiitetään vieläkin liian vähän. Kansa puhalsi yhteen hiileen. Suomi jäi miehittämättä. Säilytimme itsenäisyytemme, mutta hinta oli raskas. Noin 27 000 tuhatta sotilasta kaatui talvisodassa. Pommitukset veivät melkein tuhannen siviilin hengen ja Moskovan rauha 12 prosettia maa-alueesta. Yli 400 000 evakkoa piti asuttaa ja sotakorvaukset maksaa.
Sotien jälkeen alkoi jälleenrakennus. Sen mahdollisti yhteishenki, kansallinen yhteenkuuluvuus.
– Suomalaiset tajusivat olevansa oman onnensa seppiä. Ymmärrettiin, että itsenäisyyden edellytys on yksimielisyys suurissa asioissa. Vaikka monista asioista oltiin erimielisiä, kuten demokratiaan kuuluukin, isoissa kysymyksissä kyettiin puhaltamaan samaan hiileen
Pienellä maalla ei ole varaa unohtaa sivistyksen merkitystä.
– Hyvä koululaitos on edellytys sille, että kansakunta voi hyvin. Investointi sivistykseen on investointi tulevaisuuteen. Sivistys näkyy myös siinä, miten arvostamme vanhempia sukupolvia. Sivistynyt yhteiskunta ymmärtää veteraanien ja seniorikansalaisten kuten monet teistä täällä tekemän työn arvon. Kansalaisille on myös turvattava vanhuus ja elämän ehto, Louekari kiteytti puheensa lopussa.
Mieskuoro Metsoja on aina ilo kuunnella.
