Telakkakadun koululaiset saivat huhtikuussa erityisen kivoja vieraita, kun kongolaisen yksityiskoulun oppilaat saapuivat vierailulle.
Kapeenkoskelle saapuu bussilastillinen teini-ikäisiä nuoria, joista osa asuu Äänekoskella ja osa Pointe Noiren öljykaupungissa Kongossa. Kaikki tuntuvat kuitenkin olevan hyviä ystäviä keskenään, sillä nuoret ovat kirjoitelleet toisilleen sähköpostia syksystä asti.
– Oli hauska nähdä se ihminen kaiken sen kirjoittelun jälkeen. Saatiin tutustua kunnolla, Kaisa kertoo.
ENNEN TELAKKAKADULLE saapumistaan kongolaiset piipahtivat hetken Helsingissä. Jyväskylässä he pääsevät vierailemaan reissunsa päätteeksi. Kapeenkoskella kongolaiset kiipesivät pitkin keväisiä rinteitä ja näpsivät kuvia upeasta koskesta. Useimmat eivät ole koskaan nähneet kunnon metsää tai koskea.
– Suomen maisemat ovat todella kauniita. Todella erilaisia kuin Ranskassa tai Kongossa. Eikä täällä edes ole kovin kylmä! Juliet sanoo iloisena.
Kaikki alkoi vuonna 2011 Telakkakadun opettaja Kirsti Mäki-Fränti tutustui englanninopettaja Tom Robertsoniin, joka myöhemmin lähti opettajavaihtoon Kongoon. Tämän jälkeen Tom ehdotti Kirstille, että heidän oppilaansa alkaisivat kirjekavereiksi. Lopulta alkoi kyteä ajatus kongolaisten luokkaretkestä Suomeen. 
LUOKKARETKELÄISET edustavat useita eri kansallisuuksia kuten ranskalaisia, senegalilaisia ja amerikkalaisia. Ranskalainen Viktor on Suomessa jo toista kertaa. Aiemmin hän asui Suomessa vuoden verran, kun hänen isänsä oli töissä Raumalla.
– Oli kiva tulla takaisin, haluaisin asua Suomessa pysyvästi. Tykkään Suomen luonnosta, kouluista ja ihmisistä. Parasta on kuitenkin jääkiekko, Viktor sanoo.
Mäki-Fräntin mukaan luokkaretkeläiset tutustuivat myös Suolahdessa asuviin turvapaikanhakijoihin.
– He ihmettelivät, miten turvapaikanhakijoita kohdellaan Suomessa, kuten ketä tahansa koulukaveria. Ranskassa turvapaikanhakijoita katsotaan kuulemma nenänvartta pitkin, Mäki-Fränti sanoi.
JÄÄKIEKKO ja jäät kiinnostavat muitakin luokkaretkeläisiä. Pytinki-nimiselle laavulle saapuessaan suurin osa ryhmästä lähtee leikkimään isolle jäälautalle. Naurun käkätys ja lumisota jatkuvat hyvin pitkään.
Kun ryhmä palaa makkaranpaistopaikalle, päästään suomalaisuuden äärelle, kun nuoret pääsevät itse kokeilemaan makkaranpaistoa.
Ruokailun aikana ehtii vielä jutustella. Mitä mieltä kongolaisen yksityiskoulun jokseenkin varakkaat oppilaat ovat suomalaisesta pienen kaupungin koulusta?
– Ihan ällistyttävää kuinka paljon teknologiaa teillä on!
– Täällä on tosi modernia.
– Ja opettajat ovat älyttömän mukavia, nuoret listaavat.
