Koskelassa ja puoli vuosisataa tanssin iloa

Koskelan Tanssin pukuvarastosta näkyy tanssikoulun 50 toimintavuoden historia. ÄKS pääsi kurkkaamaan runsautta rönsyävään pukuvarastoon. 

Äänekoskella toimivan Koskelan Tanssin 50-vuotisjuhlavuosi ei ole ollut tyypillinen tanssikoululle. Viime lukukauden  kevätnäytökset oli koronatilanteen vuoksi peruttava, ja nyt joulunäytöksetkään eivät onnistu normaalissa mittakaavassa.

– Yhtäkään näytöstä ei ole vielä tänä vuonna pidetty, eli meidän juhlavuosi siirtyy nyt ensi vuoteen,  Koskelan Tanssin johtava opettaja Hanna Savolainen kertoo.

Tanssin harrastajat pääsevät kuitenkin näyttämään ahkeraa työskentelyään myös tänäkin vuonna.

– Pidämme näytökset joulumatinea nimellä, ja jokaisella tanssijalla saa olla vain yksi katsoja, joten esityksiä ei nyt kauheasti markkinoida, Savolainen selventää.

Nappulatanssijoilla ja 7-10 vuotiailla on omat matineansa, ja muilla ryhmillä kaksi erillistä esitystä. Lisäksi Omat tanssit –katselmus pidetään erikseen.

Syksyllä pidettiin myös kaksi matineaa, jota olivat katsomassa vain toiset Koskelan Tanssin oppilaat.

Joulumatinea poikkeaa myös puvustuksen osalta normaalista. Uusia asuja ei nimittäin olla juurikaan tekemässä tai hankkimassa esitystä varten. Esiintymisasut pyritään etsimään pääosin nimittäin jo olemassa olevien asujen joukosta. 

– Tällä hetkellä asuja vielä suunnitellaan, toivon mukaan varastosta löytyy kaikille asuja. Meillä on viidenkymmenen vuoden varasto tuolla, joten sitä hyödynnetään nyt, Savolainen tuumaa.

Vanhimmat asut, jotka pukuvarastosta löytyvät ajoittuvat Koskelan Tanssin 50 vuotta sitten perustaneen Vuokko Savolaisen nuoruuteen.

– Ne ovat hänen äitinsä tekemät tällaiset espanjalaistyyliset tanssihameet, joissa on vähän niinkuin maton kuteista tehdyt helmat. Ne ovat aika hienoja, Savolainen kertoo.

Arvokkaimmiksi Savolainen arvelee huovutetut päähineet ja rekvisiitat, jotka tehtiin aikoinaan Petäjäveden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.

– Hyvin vaikea on luopua mistään. Jos on omin pikku kätösin askarrellut kahdeksan kettunaamiota niissä on myös jo aika paljon sitä tunnearvoa, Savolainen naurahtaa.

Pukuvarastoa hyödynnetään normaalissakin tilanteessa joka näytöksessä, mutta yleensä uusia asuja tarvitaan.

– Ryhmät ovat nykyään vaan olleet niin isoja, että sieltä vanhojen asujen joukosta ei löydy tarpeeksi samanlaisia asuja kaikille. 

Savolaisen mukaan aina ei myöskään pysty tekemään uusia asuja vanhojen tueksi, koska joskus samanlaisen tai edes samantyylisen kankaan löytäminen voi olla yllättävänkin hankalaa.

– Välillä täytyy käyttää luovuutta, että asut riittävät. Jos kaikilla ryhmässä ei esimerkiksi olisikaan ihan samanlaiset asut, niin se vähän avartaa mahdollisuuksia, mutta kyllä niitä uusia tulee aina hankittua.

Uusia asuja tanssijoille metsästetään kirpputoreilta ja muun muassa kaupunginteatteri myy aika ajoin vanhoja esiintymisasuja, joiden joukossa on ollut hyviäkin löytöjä.

– Silloin kun meillä on ihan oikeasti näytökset niin Hilkka Arisalo-Kettunen on sitten ommellut mitä ei kaupoista ole löytynyt. Hilkka kyllä tekee mitä pyydetään ja uskomattoman nopeastikin, Savolainen kommentoi.

Kaikki vaatteet ja materiaalit eivät sovellu esiintymisasuiksi.

– Se pitää myös muistaa, että asu päällä pitää pystyä tanssimaan. Esimerkiksi monet puserot ovat sellaisia, jotka hankaavat vastaan jo pelkästään käsiä nostaessa, Koskelan Tanssin opettaja ja tanssija Anne-Maarit Kinnunen avaa.

Koreografi päättää tanssijoiden asut.

– Joskus on tosi vahva visio siitä, mitä tanssissa on lavalla päällä ja mitä värejä ja minkälaista materiaalia jo koreografiaa tehdessä, Kinnunen kertoo.

Oppilaat saavat kuitenkin usein myös itse vaikuttaa esiintymisasuihinsa.

– On toiveita, joita kuunnellaan, ja toisaalta joskus sitten tulee johonkin ideaan niin suuri vastustus, että se pitää sitten unohtaa, Hanna Savolainen naurahtaa.