Konginkankaan kotiseutuyhdistys Kömin Kilta juhlistaa lauantaina 22. huhtikuuta 75-vuotiasta toimintansa.
Sodan päättyessä Suomi säilyttää itsenäisyytensä sai Pariisin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti 10.2.1947. Vilkas järjestötoiminta saattoi vapaasti alkaa. Kunnassa toivottiin kotiseututyötä ja museon perustamista.
Niin perustettiin Konginkankaan pieneen, mutta kulttuurihistorialtaan rikkaaseen pitäjään kotiseutuyhdistys uudenvuodenpäivänä 1948. Avauspuheessaan kirkkoherra Martti Kohonen korosti, että perustettavan yhdistyksen tärkeänä tehtävänä olisi ”ylläpitää ja kasvattaa entisen Kömin asukkaiden yhteistuntoa, tukea heidän henkisiä pyrkimyksiään, edistää pitäjän menneisyyden tutkimusta ja sen ilmausten tallentamista sekä soveltuvin kohdin valvoa sen kulttuuri- ja aineellisiakin etuja”. Puheenjohtajaksi valittiin piiriesimies Eino Kustaa Laitinen. Keskustelun jälkeen päätettiin perustaa yhdistys nimeltä Kömin Kilta. Kömi, Konginkankaan vanha nimi, liitettiin keskiaikaiseen nimitykseen seurasta. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin piiriesimies Eino Kustaa Laitinen Liimattalasta (pj), kirkkoherra Martti Kohonen kirkonkylästä (siht.), maanviljelijä Iivari Hannula Liimattalasta, maanviljelijä Vilho Pasanen Iitsalosta (vpj), kauppias Juho Hämäläinen Kalaniemeltä ja kansakoulunopettaja Tekla Rautiainen Räihästä. Johtokunnan ulkopuolelta kutsuttiin rahastonhoitajaksi vaatturi Yrjö Savolainen.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Käsityönäyttelyä museolla.
Museo ja sen esineistö
Konginkankaalle oli valittu matkailulautakunta 1952. Olympiavuoden kunniaksi Suomessa perustettiin tuona vuotena runsaasti kotiseutumuseoita ja kerättiin ahkerasti talteen menneiden aikojen asioita.
Ensimmäinen matkailulautakunnan puheenjohtaja oli kotiseutumies ja kauppias Vilho Mäilä. Hän teki aloitteen Konginkankaalle perustettavasta museosta. Tämä tuli mahdolliseksi, kun Kalaniemen ja Kömin talollisen lahjoittivat nälkävuosien aikana kirkonmäelle v. 1867 rakennetun viljamakasiinin kunnalle. Lahjoitus edellytti, että siinä esitellään paikallisista esineistä, työtavoista, henkilöistä ja menneestä ajasta kertovaa aineistoa. Vuosien ajan siellä olikin pääasiassa maatiloista Kalaniemestä, Räihästä ja kirkonkylässä lahjoitettua esineistöä. Alussa ennen esineiden keräystä sinne tehtiin remontti, jossa hinkaloiden väliseinä avattiin nykyiseen asuun. Puuhassa mukana ollut Eemeli Kinnunen on kertonut, että yli jäänyt, punainen honkahirsi sahattiin laudoiksi Eemeli Kinnusen kodin sisäkatoksi.
Asiakirjat kertovat, että Kömin Killassa käsiteltiin vuoden 1957 alussa museoon sopivien esineiden keräystä. Se lienee lähtenytkin käyntiin. Vuosien varrella museoon on otettu lähes 1 000 esinettä, pääosin maatalous- ja kotitarve-esineistöä. Mm. Leo Patronen ja Einari Pöyhönen keräsivät esineistöä. Leon lapset olivat museolla kesäoppaana. Tältä ajalta on niukasti dokumenttia, mutta on kuitenkin yksi ruutuvihkoon laskettu vierailijoiden luettelo.
Arkistotiedot 60-luvulta ovat vähäiset; lienee pääteltävissä, että toiminta on ollut uinumistilassa. 70-luvun aikana järjestettiin mm. Konginkankaan 100-vuotisjuhla. Silloin myös mietittiin kannattaisiko makasiini siirtää Taidekodin yhteyteen Liimattalaan, jos se olisi siellä muodostanut toimivamman kokonaisuuden. Onneksi kunnan rahat olivat siinä kohdin vähissä. Se oli sitä aikaa, kun ei vielä ymmärretty, että kulttuurihistoriaan arvo on parhaimmillaan siellä, missä ovat syntyjuuret.
Aluksi museo on siis aluksi ollut Konginkankaan kunnan toimintaa, sittemmin Kömin Killan. Kun kuntaliitoksen jälkeen museota ei kaupunki pitänyt, saivat Eemeli Kinnunen ja Raija Tuomi avaimet museon auki pitämistä varten. Siitä lähtien Kömin Kilta on huolehtinut museoesineistöstä ja museon kesäohjelmasta aukioloineen. Myös sopimus kaupungin kanssa on tehty kirjallisesti.
Kirkon kupeessa säilyi siten miljö, jollaista ei ole toista Äänekoskella. Sen arvo kasvaa hoitamisen kautta.
Killan kunniajäsenistä Emil Kinnunen ja Raija Tuomi
Uusi tuleminen 1990-luvulla
Pitkään jatkuneen hiljaiselon jälkeen vuoden toimintaa heräteltiin 1998 syksyllä. Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistyksen toiminnassa oli mukana edustajia Konginkankaalta. Konginkankaalla Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistys (VÄKSY) kokoontui 7. lokakuuta pohtimaan mm. Konginkankaan kotiseututyön edistämistarpeita. Perustettiin erillinen Konginkangas -jaosto. Puheenjohtajaksi tuli Taina Paakkunainen, varapuheenjohtajaksi Markku Sikiö sekä sihteeriksi Sirpa Kinnunen. Tammikuun 17. päivänä 1999 Matti K. Suojanen esitti, että kannattaisi perustaa erillinen kotiseutuyhdistys. Oma organisaatio olisi toiminnallisessa ja taloudellisessa mielessä helpoimmin hoidettavissa. Samassa yhteydessä muisteltiin Kömin Kilta-nimistä v. 1948 perustettua yhdistystä ja päätettiin selvittää, oliko senniminen yhdistys edelleen olemassa. Olihan se.
Yhdistyksen uudelleen käynnistäminen tapahtui syyskuun 12. päivänä 1999 Liimattalassa pidetyssä kokouksessa. Perustamiskirjassa allekirjoittajina olivat Matti K. Suojanen, Taina Paakkunainen, Marja Liisa Liimatainen, Kalle Hytönen, Sirpa Kinnunen, Niilo Hytönen ja Matti Hytönen. Yhdistystä perustettaessa toiminnaksi on määritelty kotiseututyö vakinaisten ja loma-asukkaiden sekä entisten konginkankaalaisten keskuudessa siten, että paikallista identiteettiä vahvistetaan, kulttuuriperintöä vaalitaan ja etsitään yhteisiä ratkaisuja aluetta koskeviin asioihin. Yhdistyksen lehdessä Kokkajuurikka selostetaan tarkemmin, ”keitä köminkiltalaiset ovat ja mitä he haluavat”. Tämän julkaisun 1999 alkulehdellä yhdistyksen puheenjohtaja Taina Paakkunainen totesi, että ilmassa oli ”innostunut ja innostava talkoohenki”. Kokkajuurikan sivuilla rohkaistaan paikkakuntalaisia keräämään muistitietoa ja haastattelemaan lähiympäristön ihmisiä. Arvokkaat professori Matti K. Suojasen johdolla 1990-luvulla toteutetut haastattelut digitoi myöhemmin Ahti Ojanen.
Kömin Killan johto 2000-luvulla
2000–02 Marja Liisa Liimatainen (pj), Sirpa Kinnunen (siht)
2003–04 Helena Pasanen-Tarkka (pj), Sirpa Kinnunen (siht)
2005–09 Pekka Savolainen (pj), Marja-Liisa Liimatainen (siht)
2010–16 Helena Simonaho (nyk. Ojanen) (pj), Reetta Korjonen 2011-14 (siht) ja Markku Kautto 2015-16 (siht)
2017–2021 Reetta Korjonen (pj), Marjatta Huhta, Marja Liisa Liimatainen ja Tanja Rämä (siht)
2021 Martti Isoviita (pj), Tuula Laine (siht)
2021- Marjatta Huhta (pj) ja Tuula Laine (siht)
Yhdistyksen taloudenhoitajana ja rekisterinpitäjänä on toiminut Marja Liisa Liimatainen (2000–2018) ja Merja Vasama (2019–).
Museotoimintaa kehitettiin. Maatalousesineistö saatiin suurelta osin luetteloitua vuosina 2015–17 ja myöhemmin tallennettiin Keski-Suomen museon kokoelmanhallintajärjestelmään. Museolla ryhdyttiin toteuttamaan kahta näyttelyä: pysyvää esinenäyttelyä ja vaihtuvaa näyttelyä. Vaihtuvia näyttelyjä ovat olleet mm. nukkenäyttely, Karjala-seuranäyttely, Kirkko 150v -valokuvanäyttely kirkossa, Sanoin ja kuvin – digitoituja haastatteluja ja kuvia vanhoilta ajoilta, Urpo Minkkisen ilmavalokuvia Konginkankaan kylistä, Juuret Keski-Suomessa – näyttely Konginkankaan siirtolaisuudesta, Elämän puu -näyttely Riitta Hytönen-Pasasen kuvakudeoksia kirkossa, Metallinetsintälöytöjä Konginkankaalta, Annikki Vilkmanin kuvataidetta. Musiikkihetket ovat tuoneet väkeä yhteen museon kylkeen. Vuonna 2019 järjetettiin Mikko-juhlat, jolloin julkistettiin kirjoittajan Marjo Stefanssonin kirja Mikon matkassa yhdessä Mikko Niskasen suvun kanssa.
Julkaisutoimintaa
Kotiseututyötä nykyisin toimivassa yhdistyksessä Kilta tuotti vuosina 1999–2016 kaikkiaan kymmenen kotiseutuaiheista julkaisua, kaksi viimeistä nimellä Kongintaival. Vuonna 2018 aloitettiin siirtolaisuusaiheinen tutkimushanke. Tutkimuksen tuotos, Marjatta Huhdan teos Konginkankaalta maailmalle julkaistiin v. 2020. Aiheesta tehtiin myös näyttely Juuret Keski-Suomessa. Viimeisin lehti julkaistiin 2022 teemana Kömin aarteita: merkityksellisiä aikoja, henkilökuvia, taidetta ja muuttuvia rakenteita ja ympäristöä. Laaja siirtolaisuusaineisto saatiin digitoitua Keski-Suomen museon kokoelmanhallintajärjestelmään vuonna 2022.
Monia hankkeita on 2015–17 toteutettu vuosien varrella. Entisen Koulutien nimi saatiin muutettua Kansakoulutieksi Keski-Suomen ensimmäisen kansakoulun perustamisen kunniaksi. Konginkankaan koulun sali nimettiin v. 2011 Konginkangas-saliksi Kömin Killan ja Niilo Hytösen tekemä Konginkangas -sali -kyltti otettiin käyttöön joulukuussa 2017. Vuosituhannen alusta vuoteen 2006 asti Kilta oli vastuunkantajana kesätapahtumien järjestämisestä kunnes Konginkankaan kyläyhdistys perustettiin. Kömin Kilta liittyi myös valtakunnanlaajuiseen Keski-Suomen Museon ja Museoviraston hankkeeseen nimeltä Adoptoi monumentti. Kohteeksi sovittiin Äänekosken kaupungin Löyhkälän tilan jäljelle jäänyt arvokas uuni ja piha-alue 1890-luvulta. Aluetta on hoidettu.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Videokuvaushankeen tiimoilta takarivissä vasemmalta Helena Simonaho (nyk. Ojanen), Martti Ilves, Pekka Savolainen, Marja Liisa Liimatainen, edestä oikealta Reetta Korjonen, Emil Kinnunen ja Raija Tuomi.
Suomen viimeisen pukutehtaan Salmutex Oy:n puvunvalmistusprosessi nykydokumentoitiin v. 2014 yhteistyössä Keski-Suomen museon ja Museoviraston kanssa. Dokumentointityön tekivät Helena Simonaho ja Veli Rytkönen. Esko Korjonen tilasi puvun, jonka valmistusvaiheet dokumentoitiin haastattelemalla, valokuvaamalla ja tekemällä muistiinpanot. Kömin Killan ideoima perinnekukkapenkki saatiin perustettua v. 2017 yhteistyössä Äänekosken kaupungin ja Konginkankaan kyläyhdistyksen kanssa. Suunnitelman teki POKEn opettaja Jaana Tullila Reetta Korjosen ja talkoolaisten kanssa. Perinnekukkapenkkiä voi ihailla Satamassa: paikkakunnalta kerättyjä perennoja ja kesäkukkia. Talkoolaiset ovat hoitaneet kukkapenkkiä ja rantaympäristöä.
Maaseudun sivistysliiton osin rahoittama City-torppari-hanke innosti konginkankaalaiset, noin 50 henkeä, maalaamaan seinälle Konginkangas -aiheita Elina Laitisen johdolla. Näistä hän suunnitteli kaksi Konginkangas-aiheista kangasta, joista on tehty erilaisia tuotteitta. Mm. seurakunta teetti sakastin verhot ja seurakuntakodin pöytäliinat. Paikallinen hopeaseppä Sanna Kuitunen suunnitteli Konginkangas -teemaan liittyvän kaulariipuksen, Keiteleen rannat. Aiemmin myyty Konginkankaalta löytynyt koru, pronssinen kupurasolki, n. 1100- 1300 -luvuilta oli Kalevalakorun valmistamana. Konginkangas -identiteetti on saanut jatkoa mm. Konginkangas -aiheisten villasukkien muodossa. Näyttelyitä, julkaisuja, tallennusta, tapahtumia, kotiseuturetkiä – kylän iloa eri toimijoiden kanssa. Paljon on tehty.
Paljon on tekemättä: kylillä elää tallentamatonta elävää historiaa. Sitä tullaan keräämään ja digitoimaan tuleville polville. Yhtä lailla nykypäivää on tallennettava, koska se on huomisen historiaa. Museorakennuksemme kylmätilana soveltuu esineistön säilytykseen ja esittelyyn. Vaihtuvat näyttelyt kaipaavat lämmintä tilaa. Ne toivotaan jatkossa saatavan Vanhalle koululle. Siellä on jo pesämuna pienimuotoista koulumuseota, joka voi toimia historianlähteenä koululaisille ja paikallisille. Se muistuttaa ensimmäisen kansakoulun perustamisesta Keski-Suomeen – Konginkankaalle. Asiasta on tehty Äänekosken kaupungille. Kömin Kilta jatkaa kotiseudun henkisen kulttuurin portinvartijana.
Tervetuloa
Konginkankaan kotiseutuyhdistys Kömin Killan
75-vuotisjuhlaan
Konginkankaan kylätalolle, Kirkkotie 3
lauantaina 22 huhtikuuta 2023 klo 14–16
Ohjelmassa mm. kaupunginjohtaja Matti Tuononen, juhlapuhe Suomen kotiseutuliiton edustaja Tuija Ahola, Kömin Killan historiikki -haastattelussa puheenjohtajat Taina Paakkunainen, Marja Liisa Liimatainen, Helena Ojanen ja Reetta Korjonen. Juontavat Marjatta Huhta ja Timo Pasanen. Musiikissa Olga Kolari ja Konginkankaan koulun bändi.
