Palavarakkaus, suopayrtti, myskimalva – siinä ne nyt seisovat Konginkankaan satamaan perustetussa perinnekasvipenkissä, hiukan arkaillen kuin ihmetellen mihin ovat joutuneet. Siinä ne nyt seisovat kertoen jokainen omaa tarinaansa, historiaansa.
Ajatus perinnekasvipenkistä syntyi jo vuonna 2010. Konginkankaan Kotiseutukerho Kömin Kilta ry oli tuolloin esittänyt ajatuksen, että Konginkankaan alueella voitaisiin toteuttaa perinnekasvien keräys.
Konginkankaan Kyläyhdistys ry oli alkanut muutama vuosi ennen tuota aikaa suunnittelemaan Konginkankaan sataman kunnostusta. Kunnostusprojekti, jossa oli mukana myös Äänekosken kaupunki, saatiin käyntiin vuonna 2012. Kunnostusprojektin edetessä Kömin Kilta ry:tä pyydettiin myös mukaan.
Kömin Kilta ry:n tuolloinen puheenjohtaja Reetta Korjonen kysyi alkuvuodesta 2017 Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistossa luonto- ja ympäristöalaa opiskelevalta Jaana Tullilalta hänen halukkuuttaan lähteä mukaan perinnekasviprojektiin tarjoten samalla ainutlaatuista oppimisympäristöä.
– Olin etuoikeutettu saadessani lähteä tälle kulttuurimatkalle ja tutustua myös omiin sukujuuriini, Jaana Tullila toteaa.
Perinnekasvipenkin synty eteni penkin paikan katselmuksesta, kukkapenkin pohjatöiden, reunakivien ja mullan laittamisesta, Konginkankaan ja sen eri kylien vanhojen pihapiirien ja perinnekasvien kartoituksesta aina kasvien hakemiseen, siirtämiseen, dokumentointiin ja istuttamiseen saakka.
– Sain kuulla mielenkiintoisia tarinoita kasveista, taloista ja pihapiireistä. Mukanani kasvien hakureissuilla oli reippaita talkoolaisia, Jaana Tullila iloitsee.
Kukkapenkki alkoi muotoutua vähitellen aktiivisten talkoolaisten avustuksella lukemattomissa yhteisissä illoissa.
Kasveja istutettiin ja seurattiin niiden viihtymistä uudessa ympäristössään. Keväällä 2018 ja 2019 odotettiin jännityksellä, mitkä kasvit olivat selviytyneet talven yli. Kävipä niinkin, että suuret voimakkaasti leviävät kasvit valtasivat liikaa tilaa pienemmiltä ja niiden paikkaa jouduttiin siirtämään.
Yhteistyökumppanit, muun muassa kasvien ja tarvikkeiden lahjoittajat, asukkaat, kesämökkiläiset, yrittäjät ja kaikki he, jotka osallistuivat jollakin tavalla kukkapenkin rakentumiseen, tekivät perinnekasvipenkistä mahdollisen. Lämmin kiitos ihan jokaiselle!
– Yhteinen toiminta sekä kulttuuriperinnön tallentaminen ja siirtäminen jatkuvat edelleen. Konkreettisesti kukkapenkki ei tule koskaan valmiiksi; aina se tarvitsee hoitamista, huoltamista, kitkemistä ja kastelua, uusien kasvien istuttamista ja kuihtuneiden pois ottamista ja uusien perinnekasvien tietojen ja pihapiirien kartoittamista ja tietojen tallentamista, Jaana toteaa ja jatkaa:
– Uskon ja toivon, että perinnekasvipenkki tuo iloa ja viihtyisyyttä niin paikallisille kuin ohikulkijoillekin. Kukkapenkin tavoitteena on tuoda paikallisia asukkaita, kesämökkiläisiä ja yrittäjiä yhteen ja yhdessä tekemiseen. Uskon, että kukkapenkki lisää myös yhteisöjen, museon ja kerhojen välistä yhteistyötä.
Penkin äärelle on kaikilla esteetön pääsy; voit levähtää, muistella, oppia, hoitaa, juhlistaa, innostua, virkistyä ja tutustua vaikkapa uuteen ystävään.
Kukkapenkin yhteyteen siirretään lähiaikoina ”tiedoston säilytysaitta”, josta jokainen voi lukea perinnekasvipenkin syntymisen etenemisestä valokuvineen, sekä perehtyä kukkapenkissä oleviin kasveihin.
– Tätä projektia tehdessäni vakuutuin siitä, miten tärkeää on säilyttää meidän historiaamme ja perintöämme tuleville sukupolville. Elävää kulttuuriperintöä pitää vaalia hellästi ja olla sen puolestapuhujana. Meillä kaikilla on oikeus hyvään kulttuuriympäristöön ja kulttuuriperintöön, Jaana Tullila muistuttaa.
Konginkankaalla osataan vaalia perinteitä, myös kukkaperinnettä.
Myskimalva ihastuttaa.
