Klassikkoteatteri onnistuu jälleen hämmästyttämään ja viihdyttämään.
Klassikkoteatterin 20-vuotisjuhlashow Kultanen kehä onnistuu irrottamaan katsojan arjen huolista. Välillä kovinkin absurdiksi kääntyvä näytelmä on villi, erikoinen ja taitava: kaikkea mitä Klassikkoteatterilta odotetaankin.
Työryhmä Oksanen–Lahtinen–Forsgren on saanut yhdistettyä kamppailua, vedonlyöntiä, karaokea, ajatusvirtaa ja originaalimusiikkia jokseenkin järkeväksi kokonaisuudeksi. Sanon ”jokseenkin” sillä en usko, ett Klassikkoteatterin tarkoituskaan on olla järkevää. Kultainen kehä on luonnosmainen esitys, kuten Forsgren näytöksen alussa muistuttaakin. Luonnosmaisuus tuo esitykseen vapautta siinä määrin, että lopputulos on lihaksi tullutta luovuuden hulluutta. Mikään ei ole liian höpsöä Klassikkoteatteriin ja siksi me sitä rakastammekin.
Välillä katsoja nauraa kippurassa ja välilä kasvoille nousee puhtaan hämmästyksen ”Mitä ihmkettä täällä tapahtuu?”-toljotus. Lahtisen mystinen simpukka mies ¡Zamu El Pejet! kuiskuttelee simpukoihin samalla kun Forsgrenin Garam Atso Vitsi pomppii ympäriinsä nyrkkeilijän tavoin itseään herkullisesti psyykaten. Oksanen on harmillisen pienessä roolissa, mutta Lucy Diamond eli vanha mestari Viljo Suolahti saa yleisön hihittelemään pienilläkin ilmeen väräyksillään.
Kultanen kehä on Klassikkoteatteria parhaimmillaan ja nousee helposti nykyklassikon asemaan suurien aplodien säestyksellä. Lisäksi saimme sisäiseen soittolistaamme pari uutta hittiä: Diskokuninkaalliset ja Etteen vai taa.
Klassikkoteatteri Kultanen kehä Rantapuistossa
la 18.8. 20.12
su 19.8. klo 14.17
Vapaa pääsy!
”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?”-hetket ovat Klassikkoteatterin hauskimpia juttuja.
Kamppailun tuoksinnassa heilahtaa myös syyttävä sormi.
Yleisö istui aivan Kultasen kehän reunalla.
Zamun täysikäsi.
Lucy Diamond aka. vanha mestari Viljo Suolahti. toimi kamppailun päätuomarina.
