Kulttuuriväki kokee, että nyt on mennyt sukset ristiin tilapäätöksiä odotellessa.
Kultuuriväki on vuosikymmenten ajan luonut kaupunkiin laajalla kirjolla korkeatasoista ja monenlaista kulttuuria musiikin, teatterin, tanssin ja kuvataiteen parissa. Luoda on saanut hyvin niukoilla resursseilla, jos puhutaan rahasta ja tiloista. Loistavia ja lahjakkaita tekijöitä ja toimijoita kaupungissa kyllä riittää!
”Äänekosken kulttuurilautakunta on vuodesta 1983 saakka esittänyt monitoimisen kulttuuritalon rakentamista Äänekoskelle. Päätöksiä hankkeen toteutumisesta ei kuitenkaan toistaiseksi olla tehty. Kulttuurilautakunta ei ehdotuksensa hyllyttämisestä huolimatta ole luopunut suunnitelmistaan, vaan on kaikessa hiljaisuudessa jatkamassa kulttuuritalon alustavan huonetilaohjelman laatimista. Alustavien suunnitelmien mukaan rakennustyöt suoritetaan kahdessa vaiheessa, vuosien 1990-1991 ja 1993-1994 aikana.” Sisä-Suomen Lehti 15.8.1988
Kulttuurin tekijöitä ei saa osoittaa sormella ja syyttää me-hengen puutteesta, sillä kaupungissa on huudettu kulttuuritilojen perään todistettavasti jo 36 vuoden ajan. Nimenomaan me-hengen voimalla ovat äänekoskelaiset saaneet harrastaa ja tuottaa yleisölle upeita kokemuksia. Puheissa Äänekoski halutaan näyttävän kulttuurikaupunkina, vaikka todelliset satsaukset ovat viime vuosikymmenten aikana tehty urheiluun, ja parasta aikaa on kolmen hallin hanke menossa, monitoimihalli Kotakennäälle, ylipainehalli Liikuntapuistoon ja Suolahden jäähalli. Jos me-henkeä ei olisi, ei täällä tehtäisi teatteria, ei musisoitaisi eikä taiteiltaisi. Me- ja tee-se-itse-hengellä on saatu syntymään aivan huikeita juttuja, mutta nyt alkaa kulttuuri- ja taidepiireissä vati läikkyä, ja vanhat turpeet nousta pintaan.
Kulttuuritoimijat ovat tehneet pienellä rahalla suuria juttuja. Jos pelimerkkejä tai tiloja on toivottu, on vastauksissa menty talouden taakse: rahaa ei ole. Tunteet kuohahtivat taas pintaan, kun valtuusto nuiji viime vuonna kulttuurilta käyttämättä jääneet 78 000 euroa liikuntapuolen ylityksiin. Kulttuuriväki kokee, että heillekin olisi rahalla ollut käyttöä. Moni onkin kysynyt, miksi rahaa ei ole laitettu avoimemmin hakuun, tai korjattu Painotalolla olemassa olevia epäkohtia, joita ei ole saatu korjatuksi juuri rahan puutteen vuoksi.
Vihreiden kaupunginvaltuutettu, teatteriohjaaja Pilvi Honka kertoi valtuuston kokouksessa vastustavansa kulttuurin ja urheilun vastakkainasettelua.
– Tämä esitys, joka ikään kuin näyttää siltä, että kulttuuripuolelta nipistetään urheilun ylitykseen, on nostanut kulttuurikentällä vahvasti tunteet pintaan. Kulttuurin tekijät ovat saaneet kuulla, että rahaa ei ole, kun samalla urheilupuolelle löytyy aina jostain euroja. Kulttuuriväki on saatu hiljaiseksi vuosikymmenten aikana tekemällä suunnitelmia kulttuuritiloista. Herää kysymys, missä tai mihin ne suunnitelmat aina tyssäävät, sillä joku tulppa tässä kaupungissa tuntuu olevan. Kulttuurikenttää on pikaisesti ja aidosti kuunneltava, sillä nyt on kapinahenkeä ja turhautumista näkyvissä. Uskon, että ulostuloja on tulossa, Honka sanoo.
Kaupunginjohtaja Matti Tuononen vastasi, että taide syntyy kapinasta.
– Kaupunginhallitus ja strateginen työryhmä pohtivat nopealla aikataululla Painotalon kuntoa. Sinne on jo tilattu sisäilmatutkimukset, jonka jälkeen taloon tehdään kuntokartoitus. Seuraavassa talousarviossa puntaroidaan, mihin suuntaan Painotalon suhteen edetään, jotta se saataisi muokattua monikulttuuriseksi taloksi.
Tuononen sanoo, että ajatusta kokonaan uudesta kulttuuritalosta ollaan hiljalleen hautaamassa.
– Kulttuuripuolta ei olla unohdettu, vaan sitä ollaan seuraavaksi kohentamassa. Ensisijaisesti lähdemme katsomaan, mitä voimme tehdä kaupungin omistamilla tiloilla. Työ alkaa mahdollisella Painotalon modernisoimisella monenlaisen kulttuurin harrastamisen tarpeisiin, Tuononen lupasi puheenjohtajiston lehteriltä käsin.
Ärmyn puheenjohtaja Mikko Nurmi kertoo, että usea bändi vuokraa itse tilat, ja tekee niistä tarpeisiinsa sopivan.
– Spotin alakerrassa on treenikämppä, mutta Suolahden vanhan kaupungitalon bändeille osoitetut tilat eivät ole asiallisessa kunnossa. Jossain vaiheessa Ärmy ja kaupunki miettivät tilaa, jota Ärmy hallinnoista, ja jossa bändit voisivat treenata silloin kuin soittattaa.
Teatteriväen tilanpuutteesta voisi kirjoittaa pidemmänkin kappaleen, sillä teatteri on kokenut olevansa heittopussina jo vuosikymmenten ajan. Taidetta ei synnytetä tiettynä viikonpäivänä, tiettyyn kellonaikaan. Taiteilijaseuralaiset ovat vuosia toivoneet tilaa jossa harrastaa. Nyt ollaan siinä jamassa, että suuri osa taiteilijaseuran jäsenistä maalaavat päineen, eli omissa kodeissaan. Taiteilijaseuran puheenjohtaja Satu Ilomäki kertoo, kuinka taitelijaseura on toimittanut kaupungille adressin tilatarpeesta.
– Honkolan risteyksessä ollut Taidesolmu toimi hyvin tarpeisiimme. Nyt olemme olleet Taidemuseon piharakennuksessa. Tarvitsimme kipeästi pysyvän tilan, jotta saisimme pidettyä kursseja, Ilomäki sanoo.
Taiteilija Ari Liimatainen ei ole pettynyt vaikka kovasti aivoon ottaakin. Hän sanoo olevansa jo tottunut epäsuhtaan, joka hänen mukaansa Äänekoskella näkyy nyt hyvin vahvana.
– Päättäjiltä ei ole kulttuuriväelle ymmärrystä tullut, kuin joskus juhlapuheissa. Urheilijoille on rahaa tässä kaupungissa riittänyt, ja nyt tekisi mieli sanoa rumasti, Liimatainen puuskahtaa.
Liimatainen kertoo hakeneensa rahaa kaupungilta, on sitä saanutkin, mutta sanoo myös saaneensa vastaukseksi, ettei rahaa ole.
– Jos saisin tilaisuuden tehdä taidetta Viiskulman liikenneympyrään, taiteilisin siihen sukset ristiin. Se kuvaisi hyvin päättäjien ja kulttuuriväen välistä tilaa, Liimatainen sanoo.
