Kummisetä Mauri Pekkarinen kävi tapaamassa kummipoika Tommi Lunttilaa

Kansanedustaja Mauri Pekkarinen saapui Tommi Lunttilan tilalle perjantai-iltana. Mämmellä sijaitseva Paloniemen tila on Pekkarisen kummitila. Idea kummitiloista on lähtenyt alkujaan MTK:n nuorten valiokunnan esityksestä, jota Lunttila oli aikaansaamassa. Kummisedän roolissa Pekkarinen tuli tilalle toista kertaa. Kansanedustaja saa tietoa kummitilansa kautta täsmätietoa maatalouden tilanteesta Suomessa.

Jotta vierailusta tuli entistä informatiivisempi puoliin ja toisiin, niin Lunttila oli kutsunut mukaan myös muitakin tupailtaa viettämään.

– Maatilakummin tehtäviin kuuluu kertoa ajankohtaisista asioista kummikansanedustajalleen sekä vastavuoroisesti toisinpäin. Äänekosken maataloustuottajat MTK-Äänekoski ja Äänekosken Yrittäjät tekevät ansiokasta yhteistyötä ja tällä kertaa tapaamisessa onkin mukana paikallisen MTK:n johtokunta ja Yrittäjien hallitus sekä Äänekosken Kehityksen Sari Åkerlundin. Tällä yhteistapaamisella yritämme saada ”kummi”-kansanedustajan vakuuttuneeksi ja tekemään päätöksi eduskunnassa maaseudun ja yrittäjyyden puolesta, avasi Lunttila.

Ja kertoi hieman tilansa historiaa. Siitä, kuinka hänen pappansa Frans Iso-Anttila ensin kaatoi metsät jotta sai ostettua tilan. Ja siitä, kuinka metsä istutettin uudelleen ja kuinka sitä hoidettiin pieteetillä – ja hoidetaan edelleen.

– Peltoa on 40 hehtaaria ja vuokralohkoja välillä Hirvaskangas-Keihärinkoski 180 hehtaarin verran viljeltävänä. Auton ratissa menee aikaa, joten suunnittelu on tärkeää.

Lunttila oli positiivisella fiiliksellä. Suomalaisia, mukaan lukien äänekoskelaiset, vaivaa ruokabuumi.

– Ihmiset haluavat tietää, mistä ruoka tulee. Hevosenlihaskandaali oli yksi osoitus siitä. Vaikka kotimaisten tuotteiden kysyntä lisääntyy, niin tuottajahinta on askarruttaa. Miksi se, joka tekee eniten, tienaa vähiten? Kannattamattomuus näkyy maataloustuotannossa. Tuotantokustannukset nousevat mutta tuottajahinta ei.

Pellolta pöytään olisi hieno juttu. Mutta: eipä mene ihan näin. Lunttila kertoo yhden järkyttävän esimerkin:

– Kunnat ja keittiöt tekevät hankintoja kilpailutuksen kanssa. Tämä johtaa siihen, että päiväkodeissa saatetaan lapsille syöttää Thaimaassa tuotettua kanaa.

Äänekoskella on 204 maatilaa, joiden bruttoansio on 14,5 miljoonaa euroa. Kova lukema!

– Maaseutuyrittäjyys on noussut, sillä monilla tiloilla on myös nk. liitännäisyrittäjyyttä. Arvostus on myös nousussa ja pohja on nähty. Ihmiset arvostavat mitä suuhunsa panevat, kuluttajat ovat huomanneet, että kotimainen ruoka on hyvää ja siksi sitä halutaan ostaa. Myös koululaiset arvostavat yrittäjyyttä, viimeisimmän tutkimuksen mukaan yrittäjyys on kahdeksannella sijalla, se on noussut parikymmentä pykälää.

Mauri Pekkarinen, Jussi Kangas, Antero Lamminniemi-Puumalainen, Tommi Lunttila, Markku Hytönen, Matti Tiusanen, Mika Lankinen, Antti Kyröläinen, Sari Åkerlund ja Ulla Aaltonen

Pekkarinen oli Lunttilan positiivisesta asenteesta hyvillään.

– Tuo on hyvä. Vaikka meillä onkin kovat ajat edessä. Meillä on julkis- ja kansantalous alijäämäinen eli kansakunta syö enemmän kuin tienaa. Me olemme Portugalin, Kreikan ja Espanjan tiellä.

Pekkarinen muistuttaa että on oppositiossa ja että arvostelu on paikallaan, eikä sitä pidä ottaa puskista huuteluna.

– Me ollaan syöty omaa kilpailukykyä. Väestö vanhenee ja viiteryhmä on sitonut itsensä kiinni toisiinsa. Kun yhdellä menee huonosti, niin muillakin menee. Suomi on häviäjä kaiken aikaa. Meillä on kuitenkin mahiksia sillä onhan meillä maataloutta ja metsää. Meidän tulisi pitää kansakuntana yhtä ja tehdä enemmän eikä tyytyä bulkkituotantoon. Meidän pitää tunnistaa suhteelliset vahvuutemme ja ottaa käyttöön luonnon voimavarat ja resussit.

Pekkarinen on seurannut Äänekosken kehitystä huolella. On hieman huolissaan siitä, että tulevaisuudessa ei puusta tehdä sitä mitä siitä nyt tehdään.

– Paperin kysyntä vähenee. Meidän tapaan kasvava puu ei kilpaile. Se, missä tuotetulla paperilla suomalaiset pyyhkivät alapäänsä on tiedettävä. Mutta se, mistä se tulee mitä me pannaan suuhumme, se ei meitä kiinnosta niinkään, Pekkarinen lataa.

Pekkarinen moittii myös kauppaa.

– Se, että kaksi ketjua omistavat 80 prosenttia kaupan alasta ei ole terve tila.

Ilta oli lupsakka. Pekkarinen vastaili kiireettömästi kysymyksiin ja kuunteli tarkasti. Välillä soittaa vaimo:

– En tule kotiin vaan jään tänne. Täällä on niin hyvät voileivät.

Kotiin kuitenkin lähdettiin. Mutta ensin sitä pikainen kysymys nelostiestä:

– Tämä on poliittinen kommentti, sillä olen poliitikko: jos emme olisi oppositiossa niin nelostien tila olisi toinen.