Pitkän linjan kulttuuriaktiivit penäävät tulevilta valtuutetuilta kulttuurin puolella olemista – myös vaalien jälkeen. Aika näyttää, kuinka uunituore valtuusto lähtee edistämään kulttuurin jalansijaa Ääneseudulla.
Kuntavaaleissa valituksi tulevat valtuutetut ovat päättämässä myös kulttuuripoliittisista valinnoista, joita kunnassa tehdään. Keväällä 2019 voimaan tulleen kuntien kulttuuritoiminnan tukemista ohjaavan lain tavoitteena on tukea kaikkien väestöryhmien mahdollisuuksia kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen sekä luoda edellytyksiä paikallisen ja alueellisen elinvoiman kehittymiselle.
Kunnilla on kuitenkin iso vapaus toteuttaa lain kirjaimen vaatimuksia haluamallaan tavalla. Kulttuuri- ja taidealojen keskusjärjestö KULTA ry muistuttaa, että kunnat tukevat kulttuuria ja taidetta vuosittain suuremmalla summalla kuin valtio. Erot kuntien välillä ovat suuria: alle viidestäkymmenestä eurosta per asukas neljäänsataan euroon per asukas. Äänekoskella viime vuonna kulttuuriin satsattu summa per asukas oli 93,79 euroa.
”Laki kuntien kulttuuritoiminnasta edellyttää, että jokaisella on oikeus kulttuuriin. Se on myös viisasta, sillä kulttuuri ja taide lisäävät alueen elin- ja pitovoimaa sekä edistävät ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja oppimista – sekä edistävät lasten ja nuorten parempaa tulevaisuutta. Lyhytnäköisillä säästöillä voidaan aiheuttaa kauaskantoisia, pysyviä vahinkoja”, KULTA ry:n Kuntavaaliohjelmassa todetaan.
Useita vuosia Keitelejazzien backstagella talkoolaisena työskennellyt Tuula Plattonen ja jazz-veteraani Kalevi Plattonen muistuttavat, että kulttuurin kokemisen mahdollisuuksia on kaikkialla – myös Äänekoskella. Plattoset kertovat kotiseutuylpeyden nostavan päätään esimerkiksi Koskelan Tanssin näytöksissä, Ala-Keiteleen Musiikkiopiston konserteissa tai Äänekosken Teatterin ja Teatterin Varjolasten esityksissä. Erilaisia matalan kynnyksen tapahtumia ja osallistumisen mahdollisuuksia pitäisi kuitenkin taata kaikille ikä- ja kansanryhmille.
– Äänekoskella on ollut onni saada hyviä opettajia ja ohjaajia lapsille ja nuorille. Sillä on suuri merkitys. Suurin huoli on tietenkin heistä, jotka ovat syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytyneet. Yksinäisyyttä on kaikissa ikäryhmissä, ja tarvitsemme entistä enemmän resursseja eri sukupolvien kohtaamiseen, rinnalla kulkemiseen ja yhteiseen tekemiseen, Plattoset tuumaavat.
Pitkän linjan tapahtumajärjestäjinä Plattoset tietävät, että kaupungin, yhteisöjen ja yritysten tuki on tapahtumille tärkeää. Kaunopuheisuudella ei makseta bajamajoja, esiintymiskorvauksia tai järjestyksenvalvojien palkkioita.
– Eivät riitä pelkät visiot, lausunnot ja toimintaohjelmat. Pitää varmistaa niiden toteutuminen käytännössä. Mitä lähempänä asukkaita kaupunkiorganisaatiossa toimitaan; vuorovaikutteisesti, läpinäkyvästi, kuunnellen, ajantasaisesti tiedottaen ja yhdessä toimien, sitä paremmat mahdollisuudet on löytää parhaat tavat käyttää yhteisiä resurssejamme hyvinvoinnin edistämiseen.
Tuula ja Kalevi Plattonen paljastavat käyneensä juuri ajatuksella läpi Äänekosken kaupungin vapaa-aikaohjelman vuodelta 2020 ja ryhtyvänsä sen osalta toimenpiteisiin.
– Moni siinä oleva asia tuntui hienolta tavoitteelta, mutta kuntalaisena emme tienneet, miten ne ovat oikeasti näkyneet käytännössä. Teippaamme sen nyt eteisen seinään ja alamme ottaa asioista selvää, kärkitavoite kärkitavoitteelta, Plattoset linjaavat.
Tavoitteiden toteutumisen selvittäminen voikin olla melkoinen nakki. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen tutkijat Vappu Renko ja Olli Jakonen ovat selvittäneet kuntavaaliohjelmien perusteella, millaista taide-, taiteilija- ja kulttuuripolitiikkaa eri puolueet haluavat tehdä. Vaikka kulttuuri, taide ja esimerkiksi kirjastoja mainitaan lähes kaikkien puolueiden ohjelmissa, ei vielä voi ennustaa, miten ohjelmat jalkautuvat käytäntöön.
– Useat tutkimukset osoittavat, että politiikkaohjelmien toteuttaminen on usein helpommin sanottu kuin tehty. Puolueohjelmien kirjausten siirtyminen käytännön toimiksi lukuisissa Suomen kunnissa on monen mutkan takana, Renko ja Jakonen varoittavat blogikirjoituksessaan.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Kalevi ja Tuula Plattonen aikovat seurata tarkalla silmällä kuinka kaupungin vapaa-aikaohjelmaa toteutetaan. Kuva viimeiseksi jääneiltä Keitelejazzeilta, vuonna 2019.
Taiteilija Emmi-Inkeri Rimpilä tunnistaa ilmiön. Hän toteaa, että Äänekoskellakin riittää paljon puhetta, mutta vain vähän konkreettisia tekoja. Rattaat pyörivät joko liian hitaasti tai täysin väärään suuntaan.
– Kunnollisten kulttuuritilojen puuttuminen on jo lähinnä suuri vitsi. Vuosikaudet asiaa on puitu, mutta missä ovat käytännön teot? Välillä kulttuuriväelle on annettu vähän toivonpilkahduksia, kunnes taas on tullut saavillinen jäävettä niskaan. Jos jotain tiloja on, niin niistäkin on keksitty periä tilamaksuja, joka osaltaan on syventänyt ahdinkoa. Herää kysymys, arvostetaanko Äänekoskella kulttuuria ylipäätään, Rimpilä lataa.
Pelkän taloudellisen hyödyn tavoittelu ei jätä tilaa kulttuurin ja taiteen hyvinvointia edistäville puolille. Äänekosken Taiteilijaseuran puheenjohtajanakin toiminut Rimpilä tuntee tilanpuutteen aiheuttaman ahdingon kaupungin kulttuuriharrastajien joukossa.
– Mitä se olisi kaupungilta pois, jos esimerkiksi tyhjillään seisova Suolahden Wanha Asema valjastettaisiin matalan kynnyksen kulttuuritilaksi, yhteiseksi kulttuurin olohuoneeksi? Siellä voisi järjestää intiimejä musiikkiklubeja, lavarunoutta, kursseja, taidenäyttelyitä ja poikkitaiteellisia pläjäyksiä, Rimpilä ideoi.
Muusikoiden ja taiteentekijöiden ilmaisulle pyhitetty tila antaisi Rimpilän mukaan osansa myös matkailuun. Hän toivoo jatkossa näkevänsä kaupungin palkkalistoilla enemmän yhteisötaiteilijoita tekemässä työtä kulttuurin edistämiseksi.
Hän nostaa esiin myös Äänekosken kulttuuritoimen kohdeavustuksien 50 prosentin omavastuuosuuden ja rajoitukset. Miksei avustusta voisi saada ilman omavastuuta, tai kohdennettuna soittimen ja taidevälineiden hankintaan, Rimpilä miettii.
– Eikö se juuri olisi todellista tukemista, että omavastuuosuutta ei olisi ja kohdeavustuksen turvin voisi hankkia instrumentin, johon muuten ei ole varaa? Sitten vielä ihmetellään, kun rahoja jää jakamatta, Emmi-Inkeri Rimpilä huokaa.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Emmi-Inkeri Rimpilä laulaa, soittaa, valokuvaa, piirtää… siinä on talenttia kerrakseen! Arkistokuva.
Koronakurimukssa etenkin tapahtuma-ala on kokenut kovia, ja julkisen talouden kyykätessä säästöjä haetaan usein juuri kulttuurikentältä. KULTA ry:n kuntavaaliohjelmassa annetaan papukaijamerkit kulttuurin tukemisesta muun muassa Jyväskylälle, Mänttä-Vilppulalle, Oravaisille ja Raumalle. Esimerkiksi Suomussalmen papukaijamerkin yhteydessä KULTA ry toteaa näin:
”Suomussalmi on pysynyt omaperäisenä ja vetävänä kulttuurikuntana negatiivisesta väestönkehityksestä huolimatta. Sen kesäteatterissa käy vuosittain enemmän yleisöä kuin kunnassa on asukkaita.”
On mahtavaa, että asukasluvultaan Äänekoskea puolet pienempi Suomussalmi on säilyttänyt kulttuurikunnan statuksen, toteaa Äänekosken teatterin puheenjohtaja Milja Parantainen.
– Vuosien saatossa myös Äänekosken Teatterin penkeillä on nähty ennätysmäärä katsojia ja usein myös loppuunmyytyjä näytöksiä. Teatterintekijät eivät kuitenkaan ole nähneet kaupungin päättäjiä niillä penkeillä istumassa ja katsomassa esityksiä, Parantainen vihjaa.
Parantainen toteaa, että teatteri voisi olla muiden kulttuurikohteiden ohella yksi matkailua ja vetovoimaa edistävä toimija, jos sen toimintaedellytykset nostettaisiin uudelle tasolle.
– Sekä Äänekosken Teatteri että Äänekosken Teatterin Varjolapset ovat saaneet vuosien varrella valtakunnallisesti huomiota, arvostusta ja palkintoja. Mutta kuitenkin tuntuu, että kotikaupungin päättäjien arvostus ei näyttäydy konkreettisina tekoina teatteria ja kulttuurin tekijöitä kohtaan, Parantainen miettii.
KULTA ry:n laatima kuntavaaliohjelma on ehdottomasti hieno juttu, Parantainen toteaa. Mutta kuten Tuula ja Kalevi Plattonen sekä Emmi-Inkeri Rimpilä, hänkin peräänkuuluttaa tekoja puheiden sijaan.
– Päättäjien sanomisia lukiessa ja kuunnellessa tulee ajoittain mietittyä, että kuinka moni heistä oikeasti tietää esimerkiksi teatterin tekemisestä mitään? Äänekosken Teatterilla on paljon potentiaalia, mutta löytyykö sitä päättäjiltä?
Vaalien jälkeinen aika näyttää, mihin suuntaan Äänekosken elinkeinoelämä ohjautuu kuntapäätösten myötä. Taiteentekijät ja kulttuurinystävät ovat kuitenkin sitä mieltä, että nyt on kulttuurin vuoro.
Jutussa on käytetty haastattelujen lisäksi lähteenä Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n Kuntavaaliohjelmaa (KULTA ry 2021) sekä Vappu Renkon ja Olli Jakosen kirjoitusta ”Kohti kulttuurivaaleja? Kulttuuri puolueiden kuntavaaliohjelmissa 2021” (Cupore 2021).
Tuleeko kulttuuriväen suusta tulevan nelivuotiskauden aikana kauhun huuto vai riemun kiljahdus? Kuvassa Florence Foster-Jenkinsin rooliin antaumuksella heittäytynyt Taina Myyryläinen Äänekosken Teatterin menestysnäytelmässä Suurenmoista vuonna 2017
