Kaikki me kuolemme. Kuolemaa ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä se on luonnollinen osa elämää.
Kuolemasta elävästi -ryhmän ohjaaja Marjatta Huhta toteaa, että suhtautuminen kuolemaan on muuttunut.
– Ennen vanhaan, kun ihminen kuoli, hänelle käytiin jättämässä hyvästit. Monesti lähtijä sanoi tärkeitä viimeisiä asioita. Nykyään kuolema tapahtuu yhä useammin terveyskeskuksessa tai muussa laitoksessa, eikä vainajaa ole välttämättä mahdollista nähdä edes hautajaisissa. Elämä ja kuolema ovat kuin kaksi toisistaan erkaantunutta saarta, Huhta kuvailee.
Tuntematon pelottaa. Kuolemasta puhutaan puoliääneen ja kiertoilmaisuilla, ja lapset jätetään kotiin hautajaisten ajaksi tai kun mennään tapaamaan kuolevaa. Kuolema lakaistaan maton alle ja kirjaimellisesti haudataan. Marjatta Huhdan mukaan monella on jäänyt puhumatta ja käsittelemättä kuolemaan liittyviä tunteita ja ajatuksia. Kurssi, tai oikeastaan keskusteluryhmä vastaa juuri tähän tarpeeseen.
Ryhmä muodostuu kävijöidensä näköiseksi. Tapaamispaikkaa voidaan vaihtaa sen mukaan, mistä tulijoita on. Keskustelun teemoja avaamaan voidaan kutsua vaikkapa seurakunnan työntekijä tai saattohoitaja.
– Meidän ei tarvitse ymmärtää kuolemaa samalla tavoin, vaan tarkoitus on keskustella avoimesti kaikesta kuolemaan liittymästä. Kivut, läheisten tuska, suru, lohduttaminen sekä ihan käytännön asiat kuten hautapaikan hankkiminen, Huhta listaa mahdollisia aiheita.
Huhta on sitä mieltä, että kuolema on osa elämää, eikä sitä tarvitsisi kohdella tabuna. Tieto, usko ja avoimuus auttavat käsittelemään vaikeana pidettyä asiaa ja löytämään iloa jäljellä olevista päivistä.
– Kun isäni kuoli, 6-vuotias poikani tuli kysymään, miksi itken. ”Ittehän oot sanonut, että kuoleman jälkeen mennään taivaaseen”, hän totesi. Siinä oli lohdutusta. Me ollaan menossa sinne, missä ei ole kipuja ja kaikki on kondiksessa. Elämä on lahja, jota pitää arvostaa, ja kuolema kuuluu siihen, Marjatta Huhta toteaa.
Kuolemasta elävästi -kurssi 24.4.2019 klo 13–15 Konginkankaan seurakuntatalolla. Kurssi jatkuu syksyllä.
