Äänekosken kulttuuripalkinnon pokkasi Timo Hytönen. Hänet nähdään useimmiten selkäpuolelta, sillä taitava mies toimii Äänkosken Laitakaupungin Orkesterin, tuttavallisemmin ÄLKO:n, kapellimestarina.
Perusteena valinnalle listataan: Hän on Äänekosken laitakaupungin orkesterin johtaja. Hän on kasvattanut pienen harrastajaryhmän isoksi orkesteriksi, joka venyy monenlaiseen musiikkiin viihteestä big band –jazziin.
Sumialaislähtöinen Timo Hytönen sai tiedon huomionosoituksesta perinteisen kirjeen välityksellä.
– Siellä se oli se tieto kulttuurituottaja Pentti Ronkasen allekirjoittamana meidän postilaatikossa. Soitin Penalle ja kiitin, hän vain tuumasi, että pidä hyvänäs, Hytönen kertaa tapahtunutta.
Hytönen yllättyi kirjeestä ja varsinkin sen sisällöstä, vaikka oli varovaisesti sitä osannut jo odottaa.
– Olen kaukaisesti toivonut, että jonakin vuonna orkesterille kulttuuripalkinto myönnetään. Pieni kaukainen haave, oli, että orkesteri olisi palkinnon tänä juhlavuonaan saanut. Ehkäpä nämä 26 soittajaa saavat palkinnon jonain toisena vuonna? En ota palkintoa henkilökohtaisesti, joten kyllä tästä pisteitä ropisee koko orkesterin laariin, Hytönen hymyilee.
Hytönen on johtanut tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävää ÄLKOa alkusoitosta lähtien.
– Minulta kysyttiin neuvoja saksofonin puhallukseen, enkä olisi missään nimessä aavistanut, että orkesteri paisuu näin suureksi.
ÄLKO on kasvanut myös musiikillisesti. Orkesterin soundi ja meininki kuuluu ja näkyy petrautuvan konsertista toiseen.
– Puoli kivaa on esiintyminen ja toinen puoli kivasta tulee näistä treeneistä eli yhdessä tekeminen on kivaa ja omaa työtä tehdään toisten kanssa. Harjoittelemme viikoittain, ja kiitosta täytyy antaa kaupungille, siitä, että saamme harjoitella näin upeassa salissa, Suolahtisalin penkillä harjoitusten jälkeen huokaileva Hytönen sanoo ja kiittelee vielä orkesterin laulusolisteja Jari Haapamäkeä ja Teija Junikkaa, että ovat pysyneet remmissä mukana ja pitkään.
HYTÖNEN ON harrastanut musiikkia koko ikänsä.
– Olin neljävuotias kun naapurin Eskon kanssa varastettiin isien haitarit ja alettiin repiä niitä vaikka ei haitarista mitään ymmärrettykään. Perustin bändin 13-vuotiaana ja tein humppakeikkaa paikallisessa ravintolassa. Ensimmäisen orkesterini nimi oli Sumiaisten Suolamuikut, nimi kertoo kotiseuturakkaudesta, Hytönen nauraa.
Innokas soittaja meni koulun jälkeen soitto-oppilaaksi armeijaan.
– Käväsin olemassa siellä 33 vuotta ja tulin sitten pois. Soitin klarinettia ja saksofonia työkseni, Hytönen muistelee sotilassoittokuntapestiään.
Orkesterille kappaleiden sovittaminen on Hytösen mukaan eteerinen juttu.
– Sovittaminen on sitä, että muunnetaan kappale erilaiseksi. Hyvin harvoin sovitan, vaan ne ovat orkestraatiota. Se on mun harrastus ja kaksi tuntia viikossa on tätä työtä, kansalaisopisto Koskelan alla toimivaa ÄLKO:a johtava Hytönen luotaa.
Kulttuurin tekeminen Äänekoskella saa Hytöseltä hyvän arvosanan.
– En kulje kulttuuripiireissä, mutta huomaan lehdistä, että täällä on aivan mielettömän kova ja monipuolinen tarjonta harrastaa tai osallistua. Äänekoski oli tavattoman rikas kulttuuriympäristö ja siitä puuttui vain tämä viihdeorkesteri, nyt on sekin aukko täytetty.
Tänä vuonna täyttää kymmenen vuotta myös kymmenjäseninen Hytösen johtama Sumiaisten Torstaiorkesteri Toivo.
– Laitetaan pisteitä palkinnosta myös Toivolle, Hytönen muistaa.
