Sumiaislähtöisen Matti Janhusen elämä on ollut melkoisen hurja. Hän kohosi maaseudun köyhälistöstä Kansaneläkelaitoksen johtajaksi ja sosiaaliministeriksi – mutta ensin hänen piti istua vankilassa.
Lapsilisät ovat meille jokaiselle tuttu juttu ja suomalaisessa yhteiskunnassa itsestäänselvä asia. Se on lapsiperheille iso ja tärkeä tuki, mutta oletko koskaan miettinyt lapsilisän historiaa? Moni on käynyt hakemassa konserttielämyksiä Helsingin kulttuuritalolta, Kultsalta. Oletko tietoinen, että tähän upeaan Alvar Aallon suunnittelemaan rakennukseen on näppinsä pelissä sumiaislähtöisellä Matti Janhusella, ihan niin kuin on lapsilisänkin suhteen.
Mikä on miehiään tämä Matti Janhunen? Kari Perälä lähti ottamaan asiasta selvää ja lokakuussa julkaistiin kirja Myrskykello, jossa kerrotaan Sumiaisista kotoisin olleen Matti Janhusen elämästä Miehestä, joka kärsi yli kymmenen vuotta vankeutta poliittisista syistä, ja joka vankeutensa jälkeen kohosi valtioneuvoston jäseneksi sosiaaliminsteriksi ja jätti vahvan jäljen suomalaiseen sosiaalipolitiikkaan, erityisesti työaikalainsäädäntöön. Hän toimi sosiaaliministerinä Paasikiven ja Pekkalan hallituksissa vuosina 1945–1948. Ministeriuran kohokohta oli lapsilisän esittely eduskunnalle vuonna 1948. Lapsilisää arvostetaan yhä tänä päivänä, ja sitä pidetään suomalaisen sosiaaliturvan kruununjalokivenä.
Myrskykellon kirjoittanut Kari Perälä on suolahtelainen, ja hän pohti kuinka humanisti paranee vanhetessaan.
– Silloin näkee kokonaisuuksia. Suolahtelaisuus on tuonut ymmärrystä sanoille ja sanojen väleihin, Perälä naurahti kirjan julkkareissa ja kiitti kaikkia kannustajia, jotka kirjan valmistumista tahdittivat. – Kun ryhdyin urakkaa, en tiennyt Matti Janhusesta juuri mitään, minulla oli vain hatara käsitys. Anoppini, Patasalon emäntä oli joskus tuumannut, että se Janhunen oli fiksu kaveri. En osannut siihen silloin sanoa mitään. Kun aloin perehtyä miehen elämään, kolkutti taustalla koko ajan epäilys, ettei tämä voi olla se anoppini mainitsema sumiaisten renkipoika Matti, Perälä naurahtaa.
(juttu jatkuu kuvan alla)
SKP:n 7. edustajakokous työväentalolla Helsingissä lokakuussa 1945. . Vasemmalta Ville Pessi, Yrjö Leino, Hertta Kuusinen ja Matti Janhunen. Kuva Kansan Arkisto.
Matti Janhunen syntyi Sumiaisten pitäjässä 22. marraskuuta vuonna 1902. Janhusen tie kulki Konnevedeltä Sumiaisiin ja Suolahteen, Helsinkiin, Leningradiin ja lopulta vankilaan, keskitysleirille ja sitten vapauteen sosiaaliministeriksi, Kelan johtajaksi ja kulttuuritalon rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi.
– Kun löysin Matti Janhusen arkistot ja sen yhden paperin joka oli siellä ohuena ja sileänä. Se oli valtioneuvoston pöytäkirja, jossa hän esitteli lapsilisälain. Lain, joka hyväksyttiin yksimielisesti. Se oli janhusmaista toimintaa, eikä hän koskaan korostanut itseään, sanomalla, että minä sain sen aikaan. Hän sanoi, että lapsilisälaki tehtiin yhdessä. Se oli mullistus, josta hän ei vastaanottanut yhtä ainoaa kunniamerkkiä. Väitettiin, että Janhunen teki vallankumousta ja jukra vie, hän teki sen, Perälä huudahtaa.
Tätä ennen perhe, joka haki kunnalta köyhäinapua, nöyryytettiin, pilkattiin ja haukuttiin.
– Sitten tuli Matti Janhunen ja kirjoitti lain, joka on kaikkien oikeus. Kun lukee Janhusen ajatuksia 1940-luvun sosiaalipolitiikasta ne ovat täysin yhteneväisiä, mitä tänä päivänä lukee yhdeksäsluokkalaisten yhteiskuntaopin kirjassa, Perälä sanoo.
Janhunen oli laatimassa myös työaikalakia.
– Hän totesi sodan jälkeen, että savottamiesten olot on parannettava heti. Hän laaditutti välittömästi lakiesityksen, että on savotoille on perustettava kämpät ja jokaisella ukolla pitää olla oma, lämmin paikka, ja kämppäemännällä pitää olla oma loosi, omalla sisääntulolla. Lisäksi kirjattiin, että kämppäemännällä pitää olla apulainen sekä toinen apulainen joka kantaa vedet ja puut. Vaikka isot yhtiöt harasivat vastaan, laki nuijittiin läpi. Ei mennyt kuin hetki, kun metsäyhtiössä tajuttiin, että tulos parani, kun metsureilla oli ruokaa ja asianmukaiset olosuhteet, Perälä kertoo.
Matti Janhunen – Kyytipojasta suomalaisen yhteiskunnan rakentajaksi on mielenkiintoinen teos. Mies ennätti elämässään paljon ja moneen vaikka kuoli vain 61-vuotiaana.
– Se oli määrätietoisen ihmisen elämä, jolla oli yksi suunta, sosialismi ja kommunismi. Janhusta voi sanoa puolueensa sotilaaksi, jolle sen päätökset olivat laki. Hän eli elämänsä Suomen Kommunistiselle Puolueelle, hän suorastaan kiitti elämästään puoluetta, näin lausuvat kirjan työryhmä Kari Perälä, Sirpa Martins ja Mari Koistinen teoksen alkusanoissa.
Kirjoitustyön edistyessä tuli eteen ja ilmi uusia asioita. Se, mihin Perälä lähti kulkemaan vei eri suuntaan mihin ensin luuli lähtevänsä.
– Katsotaan mihin tutkimustyö vielä vie. Suolahtelaisia ja äänekoskelaisia on kuollut Stalinin vainoissa 27. Aika, jota nyt tarkastellaan on todella myrskyisää, ja jokainen on oman aikansa lapsi. Matti Janhusen elämää tarkastellessa huomaa, että hänellä oli selkeä suunta sekä tavoite, vaikka tempoi välillä edestakaisin.
Janhunen vietti elämänsä ensimmäiset 25 vuotta näissä maisemissa. Hän syntyi niukkoihin oloihin perheeseen johon kuului äiti-Olga ja seitsemän lasta. Otto-isä kuoli jo varhain ja elämä oli jatkuvaa työntekoa ja selviytymistä. Perhe kuului maalaisköyhälistöön, sen alimmalle tasolle. Janhusta kiehtoi uuden oppiminen. Rippikoulussa sai oppia lisää, ja työväenopistosta hän haki tietoa matematiikkaan ja suomen kieleen.
– Matin kansakoulu jäi kahteen vuoteen sillä poikanen aloitti kestikievarin kyytipoikana ja toimi renkinä Konneveden sekä Sumiaisten taloissa. Hän koki 15-vuotiaana sisällisodan kauhut punaisten paetessa suojeluskuntalaisia. Hänestä tuli kiukkuinen ja ystävät rauhoittelivat häntä ryhtymästä väkivallan tekoihin. Niinpä hän päätti lähteä Neuvostojen maahan ja aloitti itsenäisesti venäjän opiskelun, Perälä kertoo.
Suolahdessa asuessaan hän liittyi metallityöväen ammattiosastoon, ja toimi Keitele-järvellä laivan konemiehenä.
Vuonna 1912 hän siirtyi Suolahteen rautatiehallituksen palvelukseen hinaajalaivaan koneenkäyttäjäksi. Perälä sanoo, että Janhusen elämän suunta lähti jo Sumiaisten korvesta.
Hän oli vielä 1950-luvulla katkera siitä, ettei ollut saanut rakkautta, vaan piti lähteä kymmenvuotiaana auran perään, Perälä kertoi.
Hän liittyi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) muutettuaan Helsinkiin vuonna 1924 ja tutustui Toivo Antikaiseen. Seuraavalla vuosikymmenellä hän asui Neuvostoliitossa ja opiskeli neljän vuoden ajan vähemmistökansallisuuksien yliopistossa, oli vuoden jatko-opinnoissa jossa hänet koulutettiin vallankumouksen tekijäksi, agentiksi ja kommunistisen puolueen työntekijäksi.
Hän palasi Suomeen järjestämään SKP:n maanalaista organisaatiota. Hänet pidätettiin vuonna 1934 yhdessä Hertta Kuusisen kanssa ja tästä alkoi yli kymmenvuotinen vankila-aika. Sotavuosina hän oli turvasäilössä. Hän istui vankilassa poliittisista syistä tuhannen muun kanssa.
– Hän oli myös yksi Koverin keskitysleirien vangeista, jossa olot olivat hyvin ankarat. Hän nautti suurta luottamusta sekä poliittisen vankien että kriminaalivankien keskuudessa, kertoi Perälä.
Janhunen istui Suomessa 23 eri vankilassa.
– Miksi ukkoa siirrettiin vankilasta toiseen? Hän nousi välittömästi vankien päälliköksi ja organisoi vankien toimintaa, eikä tämä sopinut järjestelmälle. Kun Janhunen pääsi presidentinlinnaan, hän tokaisi, ettei tässä linnassa ollut vielä käynytkään, Perälä naurahti.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Tuo kivikova kommunisti ja arkkitehti Alvar Aalto olivat ystäviä. Kulttuuritalon rakentaminen Helsingin Alppilaan oli suuri riski, riski joka kannatti ottaa.
– Janhunen oli syvällinen asiantuntija arkkitehtuurissa. Janhunen organisoi työläisiä rakennustoimikunnan puheenjohtajan ominaisuudessa vuosina 1953-1957.
Aallolle rakennus oli ensimmäinen pääkaupunkiin suunniteltu julkinen rakennus ja sitä pidetään yhtenä hänen parhaista töistään.
– Matti Janhunen lausui kulttuuritalon avajaisissa: edistyksellinen kultuuritoiminta sai arvoisensa tyyssijan. Olen varma, että talon käyttäjät vielä vuosikymmenten kuluttua ovat kiitollisia Aallolle talon kauneudesta, viivan ja muodon kauneudesta sekä nerokkaista ratkaisuista, jotka rohkeasti muuttavat vanhoja, sovinnaisia käsityksiä.
Ja totta lausui. Kultturitalolla usemman kerran käyneenä, olen nämä asiat merkille laittanut. Seuraavalla kerralla sinne mennessä katson rakennusta uusin silmin ja suurella mielenkiinnolla.
Matti Janhunen kuoli 9. joulukuuta vuonna 1963. Hänet on haudattu Keravan hautausmaalle.
– Aatteen voimaa ja oikeutta ei todisteta pommeilla ja kivääreillä, vaan taloilla, kulttuurilla ja tähkäpäillä – näin on Matti Janhunen lausunut.
Mikä tekee Janhusesta erikoisen. Se, että hän tuntuu hallitsevan kaikkea.
– Hän oli käytännön ihminen, metallimies, sähkömies, elektroniikan hallitsija, Kommunisti-lehden toimittaja jossa teki töitä kuolemaansa saakka. Hän oli myös suomalaisen ja venäläisen kulttuurin ja kirjallisuuden asiantuntija, Kari Perälä sanoo.
Matti Janhunen on suolahtelaisen Juha Hintikan isoeno.
– Hän oli mummoni veli. Itselläni ei ole muuta muistikuvaa hänestä, kuin että hänestä puhuttiin paljon: Matti-eno sitä ja Matti-eno tätä. Äitini Saara on muistellut, että hän oli lämmin ihminen ja isäni Ossi sanoi, että hän oli miellyttävä persoona. Hänen vankivuotensa ei ollut mikään sukumme vaiettu salaisuus. Olen oikein iloinen, että hänestä on saatu aikaiseksi tällainen kirja, Juha Hintikka huokaa.
Matti Janhunen s. 22.11.1902 Sumiaisissa
Sosiaaliministeri, Kansaneläkelaitoksen johtaja, Kulttuuritalon rakennustoimikunnan puheenjohtaja
Myrskykello on Suolahti-sarjan kolmas julkaisu. Ensimmäinen teos on nimeltään Suolahti – Keiteleen kauppala, toinen teos Koulutie Suolahdessa kertoo Suolahden yhteiskoulun historiaa vuosilta 1948-1973.
Myrskykello -kirjan työryhmä Mari Koistinen (ylh, vas) , Sirpa Martins ja Kari Perälä kirjan julkkaritunnelmissa. Kuvassa myös Perälän vaimo, Elisa.
Matti Janhunen oli Juha Hintikan isoeno.
