Nainen tonkii naapurinsa roskiin heittämää roskapussia: kaupan kuitista selviää, että naapuri ostaa parempia tuotteita kun yksiössään asuva yksinäinen nainen. Hyvät sukkahousutkin on heittänyt pois. Naapuri syö onnellisten kanojen munia. Naapuri on käynyt jalkahoidossa ja lakannut kyntensä kenties oranssiksi.
– Naapurilla on paremmat roskat, puuskahtaa Suomen Lausujainliiton kesäkurssin taideillat avannut Päivi Kangas Suolahtisalin näyttämöllä.
Yksinäinen nainen kirjoittaa kirjeitä Marilyn Monroelle ja Andrei Tarkovskille.
”Päivi Kankaan esittämä runoteos tarkastelee lämpimällä katseella yksinäisiä outolintuja, hankalia luonteita, niitä jotka huutelevat ihmisille asuntojensa ikkunoista. Kuinka paljon unohdettuja unelmia mahtuu yhteen pieneen kerrostaloyksiöön? ” -käsiohjelmassa kerrotaan.
Yksinäisyys on tämän päivän syöpä. Kangas tulkitsee voimalla yksinäisyyden mukanaan tuomaa lieveilimötä: unelmia jota eivät toteutuneet, ja joiden perään huudetaan ovesta ja ikkunasta kadulle käveleville ihmisille.
Välillä tulkinta puuroutuu. Nopeaan tahtiin artikuloidut sanat eivät tavoita kuulijan korvaa. Tekstistä menee iso osa ohi. Runoudessa se teksti on tärkein. Esitys on koostettu Tua Forsströmin, Anja Erämajan, Bo Carpelanin, Sirkka Turkan ja Elvi Sinervon tekstein.
Esityksessä tauot, hiljaiset hetket, jolloin Kangas makaa lattialla tai istuu tuolilla kahvia siemaillen, nousevat suureen rooliin. On taito istua tai olla selällänsä hiljaa mielenkiintoisesti. Kangas ottaa Suolahtisalin haltuunsa sanan mukaisesti. Nainen laukkaa näyttämön jokaisella kulmalla, vouhottaa portaita ylös ja alas, ylös ja alas. Kurkkii ikkunasta, ja lopulta juoksee pihamaalle. Kokonaisvaltaisesta salin käytöstä iso plussa!
”Vyöhyke on vyöhyke, vyöhyke on elämä, jonka läpi kulkiessaan ihminen joko murtuu tai kestää. Se kestääkö ihminen, riippuu hänen omanarvontunnostaan.” (Andrei Tarkovski)
Esittäjä: Päivi Kangas
Runojen valinnat ja sovitus: Päivi Kangas ja Susanna Airaksinen
Ohjaus: Susanna Airaksinen
Valosuunnittelu: Harri Kejonen
