On maanteitä, valtateitä, moottoriteitä ja jääteitä. Vähälumisen talven ansiosta tai johdosta autoilla ajellaan jäällä pitkin ja poikin sekä ristiin ja rastiin. Ajellaan ikävästi myös latujen päällä.
Samaan aikaan toisaalla hiihtoväki odottaa lunta taivaalta tippuvaksi jotta pääsisi sivakoimaan pitkin kimmeltäviä hankia mäystinten narskuessa. Latuja on hankala tehdä metsään jossa ei lunta ole. Jäältä lunta löytyy muutama sentti, joten liikuntapuolen väki on ajanut luistelu-uria jäälle. Tätäpä ei jotkut jäällä kruisailevat automiehet kunnioita yhtään vaan ajaa hurauttelevat latujen päältä mennen, tullen ja palatessa.
Annetaan latujen ja luistelu-urien olla rauhassa sillai ettei ajeltaisi autoilla ja moottorikelkoilla niitä piloille. Jooko.
Eiköhän tuolla ensin ajettu autoilla ennenkö sinne mitään luistelu-uria tai latuja tehty. Pitää näemmä kylänraitilla vöyhöttää kun jäällä sitä ei sallita.
”Viisas” vastaus.
Hyvä että tulee lunta – loppuu se rälläys! Uskaltaa taas liikkua jäällä kun reikäpäät häipyy. Onneksi saatiin edes yksi bemu liikenteestä, hähä!
Kerran 10 vuodessa on jääkelit että pääsee autolla ajamaan mihin haluaa, sallitaan se nuorille eikä nassuteta turhasta. Kohta on taas lunta jäällä niin ettei siellä pääse ”vöyhöttämään”.
Mieluiten kokeilevat rajojaan avaralla jäällä kuin liikenteen seassa.
Nuoria sitä ollaan kaikki joskus oltu, ymmärrystä kaikille ja heijastimet heilumaan.