Uutuusleffana arvioidaan tällä kertaa Wikileaks-aiheinen Viides valta. Kokeneen Hannu Lönnrothin lisäksi kriitikkona nyt myös nuorempaa verta eli Jaakko Markkanen Äänekosken lukiosta.
Kaksi äksää leffalle antanut Jaakko oli hieman Hannua (kolme) kriittisempi. Lue perustelut alta!
Viides valta (2013)
HANNU LÖNNROTH: XXX
Viides valta on elokuva Wikileaks-sivuston synnystä ja kasvusta. Se perustuu sivuston perustajan Julian Assangen elämäkertaan ja on siis ainakin osittain tositarina.
Elokuva käsittelee monipuolisesti nykyteknologian mahdollisuuksia, politiikan moraalittomuutta (?) ja kansalaistoimintaa sekä niiden vastuuta.
Viides valta keskittyy Assangen ja hänen lähimmän työtoverinsa suhteeseen, joka kärjistyy täydelliseen välirikkoon. Sen aiheuttaa ristiriita siitä, poistetaanko vuodetuista dokumenteista vuotajien henkilötietoja, jotta he eivät joutuisi vaaraan.
Benedict Cumberbatch on Assangena loistava ja jopa näyttääkin häneltä. Samoin Daniel Brühl tekee hyvän suorituksen Berginä, Assangen lähimpänä kollegana.
Elokuva alkaa hieman verkkaisesti, mutta vauhtiin päästyään se tempaa mukaansa ja antaa varmasti ajattelemisen aihetta pitemmäksikin ajaksi. Viides valta ei ota kantaa Assangen puolesta eikä häntä vastaan, vaan jättää sen arvioinnin katsojalle.
Täysin kattava kuvaus Assangen elämästä elokuva ei ole, esimerkiksi Tukholman tapahtumat (seksisyytökset) mainitaan vain lopputekstien yhteydessä.
Bill Condonin ohjaama Viides valta on otteessaan pitävä teknojännäri, jota on helppo katsoa, vaikka siinä on sekaisin faktaa ja fiktiota, uutiskatsauksia sekä USA:n aitoja sotavideoita täysin kuviteltujen kohtausten keskellä.
Mieleen jäi erityisesti pari kohtaa, Yhdysvaltain presidentin lausunto ”Puolustamme hallinnon avoimuutta kaikin keinoin, mutta salaisten tietojen paljastaminen on rikos”, ja kun kun Manning paljastui sotilastietojen vuotajaksi, wikileaksilaiset miettivät yhdessä, mitähän palkintoja Manning saa – Pulitzer, Nobelin rauhanpalkinto?
No nyt sen tiedämme – 30 vuotta vankeutta…
JAAKKO MARKKANEN: XX
Vuonna 2010 maailmanpolitiikkaa asiakirjavuodoillaan järisyttäneestä WikiLeaks-organisaatiosta valmistunut elokuva Viides valta asettuu genressään jonnekin draamaelokuvien ja trillereiden välimaastoon. Tarina internetin kenties vaikutusvaltaisimman sivuston kehittymisestä pelkän yhden australialaisen hakkerin visiosta valtapolitiikan salaisuuksia paljastavaksi järjestöksi kuulostaa lupaavalta. Vaikka aiheen luulisi antavan elokuvalle mielenkiintoiset lähtökohdat, Bill Condonin ohjaama elokuva epäonnistuu luomaan juuri oikealaisen tunnelman tapahtumien, jotka jäävät pysyväksi osaksi vuosituhannen alun historiaa, kohdalla.
Elokuva perustuu entisen WikiLeaks-aktiivi Daniel Bergin kirjaan Inside WikiLeaks, joka puolestaan on Bergin oma kuvaus liittyen WikiLeaksin syntyyn ja syihin, jotka lopulta johtivat hänen lähtöönsä järjestöstä. Bergiä elokuvassa näyttelee Daniel Brühl, jonka suoritusta voisi kuvailla tasapäiseksi; ei kovinkaan huono, muttei myöskään erityisen huikea. Osasyynä tähän vaikutelmaan saattaa olla kuitenkin kontrasti, jossa katsojan huomio keskittyy “herra WikiLeaksia” eli Julian Assangea esittävän Benedict Cumberbatchin suoritukseen, jolla hän onnistuu nostamaan koko elokuvan yleisvaikutelmaa astetta paremmaksi. Cumberbatch tekee narsistisesta visiönääristä Assangesta karismaattisen, mutta arveluttavan hahmon, jonka lopullinen asema elokuvassa jää kunkin katsojan omaksi päätelmäksi.
Viides valta keskittyy paljon palloiluun Bergin ja Assangen välisen draaman ja huippusalaisten salaisuuksen paljastamiseen liittyvän toiminnan välillä jättäen kokemuksen kummallakin tasolla lopulta liian laimeaksi, jotta elokuva kävisi enää laatuviihteestä. Kaksikon välinen suhde jää värittömäksi huolimatta heidän väistämättömästä välirikostaan, joka elokuvassa tapahtuu täysin ilman kipinöintiä kahden poikkeavan persoonan välillä. Toimintakin pääsee vauhtiin vasta elokuvan jälkipuoliskolla, mikä on jo kauttaaltaan lian myöhäistä ottaen huomioon sen, että ensimmäinen puolisko keskittyy vain jonkin epämääräisen tunnelman rakenteluun kaksikon suhteessa. Pelkästään julkisyhteisön reaktioista Assangen persoonaan ja WikiLeaksin tekoihin olisi voinut kuvitella olla mahdollista saada paljon enemmän draamaa ja äksöniä aikaiseksi kuin mitä valkokankaalla näkyi. Viidettä valtakuntaa voikin lähinnä suositella sen aiheen vuoksi: kenellekään ei ole pahaksi tuntea tarinaa WikiLeaksin ja sen asiakirjavuotojen takana.
KINOMIKKO: XXX
Mielenkiintoinen aihe ja vakuuttavaa työtä Benedict Cumberbatchilta pääosan esittämisestä. Keskivertoa parempi elämäkerta/draama , jossa myös jännityselokuvan elementti mukana.
