Vasemmistoliiton presidenttiehdokas, Li Andersson, kampanjoi sloganilla ”Koko kansan presidentti”. Hän sanoi Äänekoskella käydessään, että Suomen kansaan tulee kuulua kaikki – myöskin pienituloiset, työttömät, sairaat ja nuoret ja ikäihmiset.
Li Andersson kävi Äänekoskella muistuttamassa, kuinka maassamme on edessä jännittävät viikot.
– Pääsemme valitsemaan Suomelle uutta presidenttiä, ja tällä kertaa on päivän selvää, että presidentti tulee vaihtumaan.
Andersson muistutti, ettei käytävissä vaaleissa ole olennaista se, mikä on tulevan presidentin lempibiisi tai lempipulla. Andersson toivoo äänestäjien saavan tietoa, mikä kunkin ehdokkaan linja on kun puhutaan Suomen turvallisuudesta.
– Kaikista tärkein kysymys on se, minkälaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tullaan Suomessa jatkossa harjoittamaan. Asia on tärkeä, onhan Suomi tuore Naton jäsenvaltio. Sen ei tarvitse vaikuttaa ulkopolitiikkaamme suuresti, mutta on mahdollista, että se tekee sen.
Anderssonille tärkeintä on, että ulkopolitiikan ytimessä etusijalla ovat ihmisoikeudet ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen ja rauhan rakentaminen.
– Nämä ovat teemoja, joista Suomi maailmalla tunnetaan.
Anderssonilla on kielteinen kanta ydinaseisiin.
– Suomen ei tule sallia ydinaseita maaperälleen. Jos me niin tekisimme, niin tekisimme eri tavalla kuin muut pohjoismaat. En pidä ydinaseita turvallisuuttamme lisäävänä. Jos sellaisia aseita tänne tuotaisiin, sai Suomea käytettäisi kauttakulkumaana, se kasvattaisi entuudestaan jännitteitä itärajalle. En näe tarpellisena, että tänne tulisi pysyvästi ulkomaalaisia joukkoja sotilastukikohtiimme.
Rauhan ja ihmisoikeuksien edistämistä tulee jatkaa. Se on Anderssonin viesti äänestäjälle ja koko valtakunnan politiikalle.
– Meidän pitää hyödyntää niitä keinoja, joita meillä on tässä ajassa näiden arvojen ja tavoitteiden ajamiseksi. Suomen pitää toimia ponnekkaasti, jotta Gazaan saadaan välitön tulitauko aikaiseksi ja sen eteen, että saadaan lähetettyä ruokaa, vettä ja lääkkeitä paikan päälle. YK on jo osoittanut huolensa, että jos apua ei saada perille, niin nälänhädän uhka on todellinen. 90 prosenttia alle kaksivuotiaista lapsista kärsii Gazan alueella vakavasta ruokapulasta. Nyt on kansainvälisen yhteisön syytä auttaa inhimillisen kärsimyksen välttämiseksi.
Andersson sanoi, että myös tukea Ukrainalle on jatkettava.
– Se vaikuttaa siihen, minkätyyppisessä asetelmassa ukrainalaiset sitten aikoinaan voivat neuvotella rauhasta. Ukraina on maa joka joutuu käymään puolustustaistelua johtuen siitä, että maahan on hyökätty toisen valtion toimesta. Siellä tarvitaan aseellista apua, jotta he voivat vaikuttaa siihen, millä ehdoilla rauhasta voidaan lähteä neuvottelmaan.
Andersson nostaa tärkeäksi keskustelunaiheeksi suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden. Hän sanoi, että presidentti voi ottaa kantaa yhteiskunnan tulevaisuuden suuntaan.
– Presidentti on näkyvä ja vaikutusvaltainen henkilö suomalaisessa julkisessa keskutelussa ja suomalaisessa politiikassa. Kaikki muut ehdokkaat puhuvat yhtenäisyyden merkityksestä aikana, jolloin maan hallitus tekee poikkeuksellisen, ihmisiä jakavaa politiikkaa. Nyt sosiaaliturvaan tehdään historiallisen suuria leikkauksia, joita terveyden ja hyvinvoinnin laitos on kutsunut suunnanmuutokseksi suomalaisessa sosiaalipolitiikassa. Niin suurista heikennyksistä on nyt kyse. Nyt tehdään sellaisia arvovalintoja, jotka syventävät eriarvoisuutta, köyhyyttä ja jakolinjoja suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä sama politiikka näkyy työmarkkinoiden puolella, jossa Suomen hallitus on avannut avoimen konfliktin tien suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa. On järkyttävää, että meillä on ministereitä, jotka haukkuvat ay-liikettä eduskunnassa – maassa jossa järjestäytymisaste on hyvin korkea.
Ehdokas Andersson ei voi ymmärtää eduskunnassa käytävää puhetapaa:
– Suomi on muuttunut ja asenteet ovat koventuneet. Pienituloisista ja työttömistä käytetään aivan hirvittävää, halventavaa kieltä Suomen eduskunnan sisällä. Siksi olen halunnut puhua kampanjassani siitä perinteisestä hyvinvointivaltiosta ja sen puolesta. Maat jotka pyrkivät huolehtimaan siitä, että eriarvoisuutta on mahdollisimman vähän, että yhteiskunnan turvaverkot toimivat, että olisi sellainen sosiaaliturva joka turvaisi ihmisen kun se sitä tarvitsee. Tällaiset yhteiskunnat ovat myös turvallisempia paikkoja elää, Li Andersson totesi.
