Kuinka moni on huomannut ennen ansaittua kesälomaa, ajattelevansa kaikkia niitä tekemättömiä hommia mitä ei arjen keskellä ole jaksanut hoitaa? Heli Puputti pohtii lomastressiä – mutta ei suostu potemaan sitä!
– Sitten kesälomalla pesen ikkunat, kuuraan lattiat, maalaan terassin, hoidan pihan istutukset ja niin edelleen. Lomasta tulee suorittamista jo ennen loman alkua.
Olen luonteeltani suorittaja, myönnän sen. Se ei välttämättä ole huono asia, ainakaan töiden tekemisen kannalta, mutta huomaan kasaavani suorituspaineita myös muusta elämästä. Tekemättömät asiat pyörivät välillä mielessäni niin paljon, että se häiritsee jopa yöunia. Saatan kahdelta yöllä herätä ajattelemaan sitä yhtä sähköpostia, johon unohdin vastata, tai sitä ruuanjämää, jonka unohdin laittaa jääkaappiin. Kerään ajoittain itselleni niin paljon ylimääräistä painolastia älyttömiltä kuulostavista asioista, että ei ole mikään ihme, jos kuuppa välillä jumittaa.
Veikkaan etten ole ainoa, jolla arki menee välillä väkisinkin suorittamiseksi. Töissä meiltä vaaditaan venymistä, jatkuvaa oppimista ja uusien asioiden opettelua, vastuullisuutta ja kaiken tämän lisäksi pitäisi vielä olla joka suuntaan sosiaalinen. Pitää rupatella mukavia kahvipöydässä, pitää sopia kimppakyytejä lasten treeneihin, pitää leipoa yhdistyksen myyjäisiin, pitää sitä sun tätä ja tuota. Ja mikä tärkeintä, pitää muistaa päivittää kaikkea ihanaa ja kivaa Facebookiin ja Instaan. Häshtäg #ihanaelämä, häshtäg #kiitollinensiunattuonnellinen. Uuvuttavaa.
Vietän tänä kesänä lomaa tasan yhden viikon. Tajusin viikon puolessa välissä, etten ollut siihen mennessä tehnyt absoluuttisesti yhtään mitään. En tiedä oliko tämä tietoinen päätös, vai yksinkertaisesti kehoni tapa viestittää siitä, että olen uupunut. Tajutessani tämän, koin hetkellistä huonoa omaatuntoa, kunnes ymmärsin nauttivani olostani ilman mitään painetta suorittaa lomaani. Makasin sohvalla katsellen Netflixiä ja ajattelin sylkeväni kattoon. Hylkäsin ajatuksen, koska sen siivoamisesta tulisi liian vaivalloista ja luultavasti stressi. Koira oksensi kolme päivää sitten matolle, enkä ollut vieläkään pessyt sitä. Talvella käyttämämme paksummat peitot olivat pesemättä. Riistapakkanen oli inventoimatta.
Mitä sitten, ajattelin, ja jatkoin tyytyväisenä makoilua.
Heli Puputti
kirjoittaja on freelancetoimittaja, joka opettelee päivittäin vähemmän stressaavaa elämää
