Keski-Suomi on lähes koskematon alue Jyväskylän kaupunginteatterin johtajana vuoden alusta alkaen toimineelle Hilkka Hyttiselle. Maakuntateatterin ykkösnainen haluaakin tutustua uuteen toimintaympäristöönsä kunnolla.
– Tarkoitukseni on tulla käymään mahdollisimman pian myös Äänekoskella. En ole koskaan käynyt kaupungissa, mutta tiedän toki, että sinne on rakenteilla biotuotetehdas. Eikös Äänekoskella ole myös todella kaunista luontoa, Hyttinen kyselee ÄKSältä.
Pikainen katsaus Äänekosken teatterielämään saa Hyttisen kiinnostuneeksi. Erityisesti hän ilahtuu nuorisoteatteri Varjolapsien toiminnasta.
– Haluan tutustua Äänekoskeen ja kaupungin kulttuuriin laajemminkin.
Saman tien on sovittu, että ÄKS toimii Hyttisen oppaana piakkoin toteutettavalla vierailulla.
OULUSSA syntynyt Hilkka ”Hille” Hyttinen, 52, oli hienoinen yllätysvalinta teatterinjohtajaksi, sillä hänellä ei ole aiempaa kokemusta maakuntateattereista. Sopimus on mitaltaan 5+3 vuotta. Aikaisemmin Hyttinen on toiminut muun muassa Satakunnassa näyttämötaiteen läänintaiteilijana.
Tampereella suurimman osan aikuisiästään asunut Hyttinen on filosofian maisteri ja taidealojen opettaja. Näyttelijäksi hän valmistui aikanaan Tanskassa, mutta on jättänyt itse näyttämöt.
Hyttinen innostui teatterista jo kolmevuotiaana nähdessään Tonttunäytelmän Oulun kaupunginteatterissa.
– Itse esityksestä en muista mitään, mutta muistan hyvin innosta punaiset posket, odottavan ja iloisen tunnelman, sekä ennen kaikkea kokemuksen koko tilan yhteisestä hengityksestä. Kaikki katsoivat näyttämölle kuin hengitystä pidättäen. Innostuin aivan valtavasti. Sain olla tasavertaisena yhdessä eri-ikäisten lasten ja aikuisten kanssa – olin minä ja yhdessä toisten kanssa.
Suhde teatteriin ei ole ensikokemuksen jälkeen suuremmin muuttunut.
– Teatterissa minua koukuttaa kokemus yhteensulautumisesta, yhteisestä hengityksestä, toisaalta läsnäolon tuoma vahva kokemus omasta itsestä. Vaikuttava kokemus myös eheyttää ja vahvistaa. Taide, luonto ja rakastelu antavat minulle parhaimmillaan saman kehon ja mielen yhteisen, voimakkaan kokemuksen.
Hyttinen tahtoo teatterin antavan myös ajattelun palikoita ja pohdittavaa – ja paljon muutakin.
– Innostun uusista muodoista, virtuositeetista, rohkeista kannanotoista, rososta, kipeidenkin asioiden tekemisestä näkyväksi. Haluan myös levähtää, toisaalta nauraa yhdessä, iloita sekä viihtyä. Teatteri edistää inhimillisyyttä, toisen kohtaamista, sekä tietenkin jakaa tarinoita katsojien kanssa.
Kuten monet muutkin alat, myös teatteri painiskelee taloudellisten ongelmien kanssa. Hyttinen katsoo, että kulttuurin rahoitusjärjestelmän muutoksen myötä Jyväskylän kaupunginteatterin on tehtävä entistä enemmän yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.
– Se on minusta vain positiivista ja voi parhaimmillaan tarkoittaa laajenevaa yleisöpohjaa, omistajuuden kokemuksen lisääntymistä, ja siten yhteisöllisyyden lisääntymistä. Uudessa toimintaympäristössä teatteria ei voi ajatella pelkästään seinien kautta. Kuinka voimme avata teatterin toimintaa ympäristöön? Miten taide ja teatteri kommunikoivat yhteiskunnan kanssa?
TÄSSÄ kohtaa palataankin sujuvasti Äänekoskeen. Hyttisen ja ÄKSän ideariihen tuloksena syntyi muutamia ajatuksia, joista ehkä poikii iloa myös Äänekosken kulttuurielämään.
– On mahdollista, että tuomme joitain esityksiä jossain muodossa Äänekoskellekin, Hyttinen miettii.
TERHO VUORINEN
