Aivan Äänekosken keskustan kupeella, pienen metsikön suojassa, sijaitsee Äänekosken Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasouna.
Tsasounalla vietettiin historiansa ensimmäistä kertaa avoimien ovien päivää lauantaina 28.8.2021. Tsasounan isännöitsijä Kalevi Plattonen oli paikalla ja kertoi pyhäkön historiasta ja nykypäivästä. Paikalle piipahtaneille annettiin mahdollisuus myös hiljentymiseen ja rukouskynttilän eli tuohuksen sytyttämiseen.
Toimittajalle käynti Äänekosken tsasounassa oli laatuaan ensimmäinen. Kun kulkee kynnyksen yli, tulee lämmin tunne: vaikka tsasouna näyttää ulkoapäin karulta, on sisätiloissa täysin päinvastainen tunnelma. On kuin olisi astunut satukirjan sivulle: kaunista kullanhohtoa, paljon yksityiskohtia, kynttilöitä ja siniset räsymatot! Ei oikein tiedä, mihin silmänsä asettaisi ensimmäiseksi katselemaan.
Tuula ja Kalevi Plattonen kertovat omat ortodoksiseen kirkkoon liittymisen taustat. Kalevin isä oli ortodoksi ja Tuulalla äiti.
– Nuorempana ja vähän vanhempanakin suhtauduin kirkkoihin ja uskontoihin hyvinkin kriittisesti. Kriittisyyteni osoittautui hyvin pinnalliseksi sillä en tiennyt niiden syvempiä taustoja. Isän kuolema syksyllä 2012 vaikutti minuun vahvasti. Halusin perehtyä ortodoksisuuteen. Seurakunnan jäseneksi liityin keväällä 2013. Olen kiitollinen, että meillä on pieni ja lämminhenkinen yhteisö, Kalevi kertoo.
Tuulan tarina liittyy äitiin, joka sai ortodoksisen perheen Äänekoskelta vuonna 2009.
– Kun äiti muutti Äänekoskelle, toin hänet tsasounalle ja jäin myös joskus itse kuulolle. Oli liikuttavaa huomata, kuinka hyvin äiti otettiin vastaan ja kuinka hänestä huolehdittiin. Samalla koin myös oman kuormani kevenevän. Liityin ortodoksisen seurakunnan jäseneksi keväällä 2019. Asuimme Kalevin kanssa silloin Jyväskylässä. Liittymistä edelsi Ortodoksisuus tutuksi -kurssin läpikäyminen.
Äänekoskella on 120 ortodoksisen kirkon jäsentä, Keski-Suomessa yhteensä noin 2300.
– Täällä Äänekoskella pidetään jumalanpalveluksia kerran kuukaudessa, samoin Suolahdessa. Seurakunnan jäsenillä on kohtuullisen iso ikähaitari.
– Tunnen, että tämä seurakuntayhteisö on minulle oikea paikka, Kalevi sanoo.
– Lähimmäisen rakkaus tuntuu voimakkaana. Olen oppinut vahvistamaan hyviä asioita, huomaamaan ihmisessä olevan hyvän, Tuula pohtii.
– Ortodoksinen kirkko ei ohjaa meitä arvottamaan tai olemaan suvaitsematon. Me ei olla ihmisenä tuomitsemassa ketään, vaan rakastamassa, Kalevi lisää.
Hän kertoo iloitsevansa myös siitä, että saa toimia ponomarina säännöllisesti Jyväskylän kirkossa sekä myös Äänekosken tsasounassa. Ponomari eli alttaripalvelija toimii jumalanpalveluksissa papiston apuna.
Kun astuu tsasounaan, jätetään maalliset murheet jo eteiseen. Kirkkosaliin tullessa eletään maailmassa matkalla Jumalan valtakuntaan ja alttarihuone kuvaa taivasta.
Äänekosken tsasounan pääikonit on maalannut Martta Neiglick-Platonoff.
– Ne on maalattu vuonna 1960 Keskuskadulla sijainneeseen rukoushuoneeseen, Kalevi esittelee.
Tsasouna-nimitys on peräisin venäjän kielen hetkeä tarkoittavasta sanasta (tsas, час). Oli antoisa hetki piipahtaa tsasounaan ja nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi – kiitos siitä!
