ÄKSän kriitikot antavat yleensä leffoille äksiä eli tähtiä kahdesta neljään. Luc Bessonin uutuus, Mafiaperhe jakaa kuitenkin mielipiteet. Markkasen Kallelta herahtaa vain yksi äksä, mutta Pasasen Matti nautti toiminnasta viiden äksän verran!
Onko kyseessä siis floppi vai huipputuote?
Mafiaperhe
HANNU LÖNNROTH: XX
Mafiaperhe on ranskalaisen Luc Bessonin (Tyttö nimeltä Nikita, Léon) ohjaama elokuva todistajansuojeluohjelmassa olevasta amerikkalaisesta mafiapomosta Giovanni Manzonista (Robert De Niro) ja hänen perheestään Euroopassa. Mukana ovat myös perhettä suojelevat FBI-agentit. Perhe on joutunut muuttamaan paikasta toiseen pelätessään paljastumista ja amerikkalaisen mafian kostoa. Elokuva alkaa siitä, että perhe saapuu taas uuteen paikkaan, tällä kertaa Normandiaan.
Mafiaperhe on luokiteltu toimintakomediaksi, mutta hauskuus siitä puuttuu, ellei sitä ole sitten perheen äidin Maggien (Michelle Pfeiffer) tekemä kaupan räjäyttäminen ja polttaminen huonon palvelun vuoksi tai tyttären Bellen (Dianna Agron) tennismailalla tekemä teinipojan pahoinpitely. Hauskuudeksi lienee on tarkoitettu myös perheen pojan Warrenin (John D’Leo) nousu johtavaksi koulukiusaajaksi ja kiristäjäksi, sekä isän toiminta kirkkaan raanaveden saamiseksi. Minua ei kyllä naurattanut yhtään.
Elokuvan reilun tunnin kestänyt perheen pahojen tapojen esittely on pitkäveteistä ja kun sitten päästään itse asiaan, alkaa todella tapahtua. Amerikasta tulee tappokomppania sinkoineen ja konetuliaseineen tuhotakseen perheen viimeistä jäsentä myöten. Lopputulos on arvattavissa ja perheen yhteinen taistelu tekee selvää kymmenistä mafian ammattitappajista. Jälki on kuitenkin niin pahaa, että uusi muutto on taas edessä…
Robert De Niro, Michelle Pfeiffer ja Tommy Lee Jones FBI-agenttipomona tekevät rooleissaan rutiinisuorituksen. Parhaiten pärjäävät nuoret tulokkaat Dianna Agron ja John D’Leo perheen lapsina. Luc Besson on aiemmin ohjannut todella hyviä elokuvia, nyt hän on melko lailla epäonnistunut. Kaikkien tekijöiden (ennen alansa huippuja!) puolesta olen hieman pahoillani, taitaa jo iltatähti sarastaa…
Mutta saatiinhan kotiin tulemaan raanasta ihan kirkasta vettä!
KALLE MARKKANEN: X
Luc Bessonin ohjaama Mafiaperhe on uusi lisä mafiasta kertovien elokuvien joukossa. Tuotokseen on selvästi haettu uudenlaista näkökulmaa yhdistämällä mustaa huumoria järjestäytyneen rikollisuuden vakavaan maailmaan.
Rikoselokuvien legenda Robert De Niron tähdittämä Giovanni Manzoni on entinen mafiapomo, joka on joutunut todistajansuojeluohjelmaan vasikoituaan entisistä rikolliskumppaneistaan. Alamaailman sääntöjä rikkonut Manzoni on pakotettu elämään jatkuvaa pakoilun sävyttämää elämää palkkamurhaajien jahdatessä häntä ja hänen perhettään.
Isän menneisyydestä johtuva ainainen muuttaminen paikasta toiseen ja identiteettien vaihtaminen asettavat Michelle Pfeifferin esittämän Maggie-vaimon, perheen 17-vuotiaan tyttären Bellen (Dianna Agro) ja 14-vuotiaan Warrenin (John D’Leo) jatkuvaan uusien sopeutumisten kierteeseen. Niinpä myös poliisirooleihin tottuneesta Tommy Lee Jonesin esittämästä Robert Stansfieldista ja muista perhettä suojelevista FBI-agenteista on tullut eräänlaisia ystäviä Manzoneille muutosten keskellä.
Heti ensimmäisenä elokuvasta huomaa, ettei komedia yhdistettynä mafiasta kertovaan tarinaan toimi lainkaan. Besson on täyttänyt elokuvan lähes kokonaan mustalla huumorilla, joka perustuu Manzonien silti väkivaltaisiin ja rikollisiin tapoihin arkeen sopeutumisen keskellä. Perheen poika Warren esimerkiksi johtaa pikkurikollistoimintaa kolussa ja äiti Maggie polttaa suutuspäissään ruokakaupan ranskalaisten pilaillessa Manzonien ruokailutottumuksista.
Viihdyttävää kenties, mutta samalla taustalla vaikuttava tietynlainen vakavuus saa koko komediallisen puolen vaikuttamaan turhankin väkinäiseltä ja teennäisesti istuteltulta. Huumori ei lopulta tuntunut iskevän lainkaan. Muutama kohta kenties tuntui hauskalta, mutta ei erottunut erikoisuudellaan.
Komediallisen puolen epäonnistuessa täysin myös elokuvan toinen puoli jää latteaksi. Palkkamurhaajien pääsemisen Manzonien jäljille on luultavasti tarkoitettu lisäävän jonkinsortin jännityselementin tarinaan, mutta erityisiä trillerin tunnetta elokuva ei saa aikaiseksi. Kliseisen pinnalisiksi jätetyt pahikset tuntuvat lähinnä tyhmiltä eikä rikollisuuden pimeys raapaise pintaa syvemälle.
Lopussa vakavaksi tarkoitettu toimintaosuuskin vaikuttaa mustan huumorin jälkeen vain täysin sekavalta räiskinnältä, joka on elokuvassa vain actionin vuoksi. Bessonin olisi selvästi kannattanut tehdä selkeä valinta komedian ja rikoselokuvan väliltä, sillä kumpikaan puoli ei Mafiaperheessä tunnu toimivan.
MATTI PASANEN: XXXXX
Mafiaperhe on erittäin mielenkiintoinen ja viihdyttävä toimintakomedia. Loistavat näyttelijä”konkarit” Robert De Niro, Michelle Pfeiffer, Tommy Lee Jones, sekä nuoret Dianna Agron ja John D´Leo ovat vertaansa vailla.
Elokuva pitää tiukasti otteessaan koko reilun puolentoista tunnin ajan. Toimintaelokuvan ystävänä viimeisen tunnin aikana tuskin maltoin istua paikoillani, toiminta oli sitä luokkaa.
Mainittakoon, että elokuvan apulaistuottajana on ollut mukana Martin Scorsese.
KINOMIKKO/MARKO: XX
Toimintakomedia, jossa komedia jokseenkin väkinäistä. Tosin Mafiasta tuttu perheuskollisuus ja asioiden loppuun vieminen loistaa tässäkin. Asioiden hoitamisen ripeydestä voisi ottaa mallia moni kunnallispoliitikkokin tänä päivänä. Tyyliä sen sijaan voisi pohtia.
Robert De Niro ei ole parhaimmillaan komedioissa. Sellaiset elokuvat kuten Cape Fear, Lahjomattomat, Mafiaveljet ja Kuin raivo härkä kertovat kuitenkin, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen kovimmista miesnäyttelijöistä.
