Raaka miehinen voima ei tuonut ykkössijaan sunnuntaina Köyhyydenkylän lammenylihiihdoissa, vaan voiton nappasi taidokkaalla ja energiaa kuluttamattomalla tyylillä jyväskyläläinen Marjaana Häkkinen.
Voittajan aika oli 28,09 sekuntia. Lajin konkareiden mukaan alle puolen minuuttiin pääsy on huippusaavutus.
– No en minä ihan voittoon uskonut yltäväni, mutta näin vaan iloisesti pääsi käymään, myhäili tuore maailmanmestari kädessään palkinnoksi saatu ruisjauhopussi ja tervapurnukka. Häkkinen kertoo harjoitelleensa edellisenä päivänä muutaman kerran ja päässeensä perille lajin nikseistä. Tärkeintä on pysyä pystyssä. Reuhtominen ei auta, vaan tyylipuhdas ja tehokas suoritus.
– Ollaan täällä Sumiaisissa miehen kotiseudulla mökkeilemässä ja kun näin joku päivä sitten videon lammenylihiihdosta, tuumasin heti, että tuo taitaa olla minun laji. Pitääpä kokeilla.
Häkkinen kertoo olevansa hieman kilpailuhenkinen ja kokeilevansa mielellään erikoisia lajeja. Kokemusta on muun muassa Pielavedellä järjestetyistä rollaattorien kiihdytysajoista.
Nopein diskattiin
Muut viisi osallistujaa olivat miehiä. Nopeimmin lammen ylitti ajalla 23,93 Timo Boman, mutta kilpailun jury, johon Boman itsekin kuului, hylkäsi suorituksen yksimielisesti. Dopingista saatiin selkeä näyttö, sillä näytteenottoastiana käytetystä sinkkiämpäristä suli pohja. Näin jyry totisin ilmein vakuutti. Myös puoliammattilaisepäilyjä leijui ilmassa, sillä Boman on käyttänyt suksia takavuosina elannon hankintaan sorsametsällä.
– Kyllä näin on ollut, diskattu myöntää ja toteaa, että Laitisen Eikka lainasi tekemiään kaukaloita aikoinaan hänelle useaan otteeseen.
Kakkoseksi pärskytteli 29,78 ajalla ja kultturellilla otteella Suolahden Matti Virtanen ja ihan ilman esiharjoittelua. Kokenut kaukalokiitäjä Juho Kautto jäi ajalla 31,76 yllättäen kolmanneksi. Selityksesi hän antoi suuntavaikeudet ja liian yrittämisen. Sumialainen yrittäjä ja kyläpäällikkö Matti Tiusanen ei saanut raskassarjalaisena tasoitusta. Suksien kantoraja on noin 100 kiloa ja mitä painavampi hiihtäjä sen syvemmällä kaukalot kyntää. Saavutuksena oli neljäs sija ajalla 34,34.
Kakkoseksi räpistelleen Matti Virtasen tyyliä Kaste- ja katumuslammen ylityksessä. Mies oli liikkeellä kylmiltään ja ilman harjoittelua, eli yllätti puskista. ”Ei mikään wähäwirtanen vaan todellinen energiapakkaus”, kehuivat kanssakilpailijat.
Lajia kehitetään
Yksikään kisaaja ei yleisön pettymykseksi langennut lampeen, mutta läheltä piti tilanteista sentään päästiin nauttimaan.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Timo Boman lupaa, että lajia kehitetään entistä näyttävämmäksi, yleisöystävällisemmäksi eli vaikeammaksi.
– Ensi vuonna on eestaas hiihtoa käännöksineen ja ehkäpä pujotteluakin.
Reilut kaksi vuotta Rautionmäellä asunut Juho Kautto toimii kyläyhdistyksen sihteerinä. Hän arvioi makkaranmyynnin perusteella kahden päivän kihauksen kävijämäärää ihan mukavaksi.
– Nyt sunnuntaina puolen päivän jälkeen on grillimakkaraa mennyt yli sata pakettia eli runsaat 400 makkaraa. Kun määrään lisätään tarvittava kerroin, eihän kaikki osta makkara, niin hyvässä lykyssä tuhannen henkeä ylittyy, hän arvioi.
Rautionmäen Wanhan ajan päivien tavara-aitan vekottimet ja työkalut olivat enimmiltään Veikko Pellisen kokoelmista. Partner-saha vuodelta 1955 on raskaan sarjan työkaveri. Saha painaa viitisentoista kiloa ja kaasarin piti olla aina pystyssä, joten laippa käännettiin eri asentoon kaadettaessa ja lojollaan olevaa runkoa pätkittäessä.
Pirtissä taituroivat tuohitöitä Eemil Hytönen ja Eija Pirkkalainen. Taitoja on tarjolla kaikille Konneveden kansalaisopiston piirissä. Vanhaan aikaan tuohi oli suomalaisten monitoimimateriaali, josta syntyi laukut, vasut, virsut, katot, polat ja pänikät. Torjuupa tämä luonnonmateriaali basiliskojakin eli on luonteeltaan antibakteerinen.
Sitä en tiedä kuka on lajin alkuperäinen kehittäjä. Itse tein vuonna 1978 Suolahden yläasteen teknisissä töissä vastaavat sukset. Olimme nykyään Keskisuomalaisen valokuvaajana olevan naisen kanssa ainoat tytöt teknisissä töissä ja niin naprattiin samanlaiset ”vesisukset”. Tallessa ovat vieläkin kotimökin navetan vintillä, mutta vähän pölyttyneet. Teknisten töiden open nimeä en muista, mutta Nikkispesialiksi sitä kutsutiin, ja hyvin opastikin suksien teossa.
Meinasin tänä kesänä testata kantavatko vielä…painorajaa kun en enää muista.