Sote-rakennelakia on rustattu SOTE-valiokunnassa siten, että se täyttäisi perustuslakivaliokunnan toiveet. Alkuperäisessä hallituksen esityksessä laiksi rakenne perustui viiden SOTE-alueen malliin. Tämä todettiin perustuslain vastaiseksi. Samalla todettiin rahoitusmalli epäselväksi ja liikaa kuntien maksuosuuksiin vaikuttavaksi.
SOTE-valiokunnan korjaukset olivat lähinnä kosmeettisia ja en tiedä, paraniko esitys. Nyt Suomeen syntyisi 19 kuntayhtymää, suunnilleen nykyisten Keskussairaaloiden alueille. Ongelma on, että uudessa mallissa nämä kuntayhtymät ovat sekä järjestäjä että tuottaja. Toisin sanoen, ne itse tekevät ja valvovat tekemisiään. Ei hyvä.
Toinen kosmeettinen korjaus tehtiin rahoitukseen, mutta sekään ei juuri muuttunut. Kuntien maksuosuudet edelleen nousisivat luvattoman paljon ja rahalle saatava vastine on kuvaamatta. Minusta rahoitus olisi pitänyt järjestää siten, että kukin kunta osallistuu vuoden 2017 SOTE-järjestämiseen ja tuottamiseen viimeisten kolmen edeltävän vuoden keskiarvon mukaisella rahalla. Lähtökohta olisi nykytila.
Palvelutuotanto ei muutu sormia napsauttamalla, ja näin suuren prosessiin ollessa kyseessä, voisimme lähteä 1.1.17 nykyisestä palvelutuotannosta, jota uusi tuottaja alkaa korjata pikkuhiljaa. Tietenkin suuret puutteet pitää korjata heti, eli vaikkapa jonkun lääkärin puute pitäjästä.
Järjestäjän perustaminen (kuntayhtymä) on maakunnan kuntien asia. Perustettavan Järjestäjäkuntayhtymän ensimmäinen teko on tuotannon organisointi. Siinä ollaankin taas tilanteessa, joka meillä oli esillä Keski-Suomessa 21.2.2012, kun yli 200 lääkärin allekirjoittama Lääkäriadressi luovutettiin poliitikoille. Silloin ehdotettiin perustettavaksi maakunnallinen kuntayhtymä järjestämään palvelut ja esitettiin arvioitavaksi, sopiiko tuotanto-organisaatioksi: Oma tuotanto, Liikelaitos, Kuntien yritys (osakeyhtiö), Yksityinen yrittäjä, vai Osuuskunta.
Osuuskunta tuottajana tarjoaisi nopeuden, ketteryyden ja kannustavat elementit sekä järjestäjälle, työntekijöille, että asiakkaille. Palataanko keskustelussa ruutuun 1, eli onko Osuuskuntamalli mahdollinen tässä poliittisessa ilmapiirissä. Mahdollisista vaihtoehdoista se on kuitenkin minun mielestäni paras.
Mauno Vanhala, Yleislääketieteen professori
Kansanedustajaehdokas (PS)
