s. 1975
asuu Ylöjärvellä
Manager Procurement, yrityksessä Gardner Denver
naimisissa, kaksi lasta
Jarkko Parsiala muistelee mestaruus vuotta mielellään, vaikka myöntää, että yllättävän vähän siitä lopulta muistaa.
– Meillä oli silloin hyvä henkinen joukkue, vaikka siihen tulikin kolme uutta pelaajaa. Määttänen oli meille jo ennestään tuttu ja Hännisen Markon istui persoonan tosi hyvin porukkaa. Janne Jäntti oli ehkä hieman erihenkinen, mutta toisaalta oli meille tosi tärkeä pelaaja korin alla.
–Tämä kolmikko, kun meille tuli niin eihän meillä voinut olla muuta tavoitetta kuin mestaruus. Joukkueen henkinen johtaja oli kuitenkin Matti Asikainen. ”Matu” oli jo pitkään pelannut miesten mukana, niin eipä sitä pahemmin kylmännyt missään tilanteessa. Lisäksi ”Matun” pelissä sopivasti hulluutta mukana.
Parsiala muistaa finaalivastustaja FoKoPo:n olleen Huimalle hankala vastustaja pelityylinsä takia.
– Forssa pelasi puolenkentän prässiä, mikä tuotti meille ajoittain tosi suuria vaikeuksia. Paikkaprässi oli FoKoPo:n edustusjoukkuettakin noihin aikoihin valmentaneen Ken Scalabronin käsialaa. Tuolla kaudella Scalabroni ei tainnut enää Forssassa valmentaa, mutta pelitapa oli edelleen käytössä.
– Jotenkin näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu siltä, ettei me pelattu edes niin hyvin kuin tuolla materiaalilla olisi voinut, mutta kovat yksilöt riittivät lopulta mestaruuteen.
Parsiala ei kuulunut joukkueen avainpelaajiin, jonka vuoksi opiskelut ajoivat koripallouran ohi ja pelailut jatkuivat enää alasarjoissa. Nykyisin Parsiala pelaa seniorikorista Pirkkalan Virissä ja valmentaa supermikroja BC Nokiassa.
– Pariksi vuodeksi koripallo jäi kokonaan, mutta elopaino alkoi uhkaavasti kohoamaan niin piti alkaa taas liikuntaa harrastamaan. Aluksihan se oli sitä lähti vaan hakemaan sosiaalisia kontakteja, mutta kyllä se pallon pelaaminenkin pian alkoi taas sujua.
