ÄKSän juttusarja kertoo Huiman A-poikien 20 vuoden takaisen Suomen mestarijoukkueen pelaajien muistoista ja kuulumisista.
Jouni Määttänen
s. 1975
asuu Äänekoskella
töissä Valtralla hankintapäällikkönä
vaimo ja kolme lasta
Säynätsalon kultaranne oli pelaaja, jota Äänekoskelle erityisesti toivottiin. Eikä nuorukainen pettänyt: kolmostykistä tuli mestarijoukkueen paras pistemies. Lopulta Äänekoskesta tuli ”Jonen” kotikaupunki.
– Muistot mestaruusjuhlasta ovat hienoja – niissä haminoissa tuli tavattua vaimokin, Määttänen kertoo hyvinkin kohtalokkaasta illasta.
– Niihin muistoihin palataan aina uudestaan. Oli se mestaruus sellaista herkkua.
Päällimmäiset muistot ratkaisupeleistä liittyvät Matti Asikaiseen ja kotiyleisöön.
– Oli tiukka paikka, pystyikö Matu pelaamaan. Onneksi pystyi. Kun loppusummeri soi, niin yleisö rupesi valumaan katsomosta kentälle. Tupa oli ihan täysi.
– Koko kausi oli hieno. Oltiin me aika hyviä. Vaikka tultiin eri seuroista, niin joukkue hitsaantui hyvin yhteen.
SÄYRIN KASVATTI pelasi vielä kauden kotiseurassaan, mutta vaihtoi sitten lopullisesti Huimaan. Horisontissa siinsi nousu miesten SM-sarjaan.
– Oli Matu ja Tero ja muut. Homma koukutti. Ja tietysti oli Tanja-vaimo. Muuttaminen Äänekoskelle tuli ajankohtaiseksi.
– Siirtymiseni herätti tunteita puolin ja toisin. Se oli sitä aikaa. TUL:n seurasta oli kuitenkin helpompi siirtyä toiseen.
Määttänen oli Huiman runkopelaaja koko yhdeksän SM-sarjakauden ajan. Tossut jäivät kaappiin, kun pääsarjataival katkesi.
– Samaan aikaan syntyi kolmas lapsikin. Toinen osapuolikin oli kovilla. Se oli hyvä hetki jäädä pois, vaikkei päätös ollut kovin helppo.
Koripallo jäi kokonaan.
– Lonkkavaivojen vuoksi ei ole tullut pomputeltua. Kuntosalilla käyn kuitenkin neljästi viikossa. Ei sitä osais olla mitään tekemättä.
Määttäsen elämä on nykysin työtä, perhettä, koiria ja kuntoilua. Yhteydet esimerkiksi A-poikien mestarijoukkueen pelaajiin ovat melko vähissä.
– Hyvin oon päässyt koriksesta eroon. Mutta oli se uutinen, kun kuuli Huiman luopuvan divaripaikasta – ihan ekana tuli mieleen, mitä Rannan Make ajattelee. Heti perään SäyRikin ilmoitti luopuvansa!
PALJON ON 20 vuodessa muuttunut. Muistot ovat sentään jääneet.
– Omia huippuhetkiä olivat nuorten maajoukkueen mukana voitettu Pohjoismaiden mestaruus sekä Huiman miesten paidassa pelit Korac-cupissa ja SM-sarjan neljäs sija.
– Mutta A-poikien mestaruus on se kirkkain kruunu.
*
Sarjassa aiemmin julkaistu:
Janne Jäntti – Kirje Australiasta
Tero Rantaniva: Kultamitali piristi Äänekoskea laman keskellä
Matti Asikainen: Huima ei huolinut valmentajaksi
Jouni Määttänen: Kultajuhlista löytyi myös toinen kulta
