Mikko Sauriala
s. 1975
asuu Äänekoskella
prosessimies CP Kelcolla
vaimo ja tytär
Sauriala oli Huiman vantterista takamiehistä se toinen – Asikaisen ohella. Myös ”Sarkkis” oli parhaimmillaan tappavan tarkka kaukoheittäjä, vaikka pelasikin nuorempana lähempänä koria.
Suomen mestari Saurialasta tuli vähän vahingossa. Ura kun ehti olla jo hetken ohitse.
– Olin edellisvuonna siirtynyt pelaamaan Kipinään harrastemielessä, mutta Matu sai vielä houkuteltua mukaan ja kesätreeneihin. Ajattelin, että roolini joukkueessa ei ole kummoinen. Kunhan käyn lähinnä harjoituksissa ja istun mukana linja-autossa. Niinpä suostuin, Sauriala muistelee.
Rooli oli muutakin eli pääsihän Sauriala kentällekin todistamaan osaamistaan. Esimerkiksi ottelussa kovaa Tapiolan Honkaa vastaan nuorukainen pussitti kymmenen pistettä.
– Treenit olivatkin mielestäni sillä kaudella hyviä ja saimme sparrattua tuon aloitusviisikon mestaruuskuntoon.
SEURAAVAN KAUDEN Sauriala pelasi jo miesten ykkösjoukkueessa. Ura huipulla jäi kuitenkin siihen.
– Se oli hankala kausi. Kuljimme Vaxin (Jani Vakoniemi) kanssa armeijasta Keuruulta Äänekoskelle harjoituksissa. Sen jälkeen pelailin jonkun vuoden Huiman kakkosjoukkueessa.
– Koripalloa en enää juuri seuraa, kun Tero ja Tonikin ovat jo lopettaneet hienot uransa.
Vanhoja pelikavereita Sauriala tapailee silloin tällöin. Paras yhteys on säilynyt toveri Asikaiseen.
*
Sarjassa aiemmin julkaistu:
Janne Jäntti – Kirje Australiasta
Tero Rantaniva: Kultamitali piristi Äänekoskea laman keskellä
Matti Asikainen: Huima ei huolinut valmentajaksi
Jouni Määttänen: Kultajuhlista löytyi myös toinen kulta
Veli-Matti Kinnunen: Onnekseni pääsin eroon koriksesta
Marko Hänninen: Äänekoskelainen voitontahto teki vaikutuksen
Toni Ilmonen: Porukan keltanokasta kasvoi miesten joukkueen tukipilari
Tuomo Pulkkanen: Käsittämätön joukkuehenki
Jarkko Parsiala: FoKoPo pelasi inhottavaa paikkaprässiä
Teemu Valtonen: Katsomossahan oli yleisöä paikalla
