Kotiseutuyhdistyksen metallinilmaisukoulutus jatkui aurinkoisena lauantaiaamuna Kovalassa, Niiranhiekalla.
Perinteinen paikallisten lomailupaikka oli erityisen kaunis ja rauhallinen, vain yksi tikka vähän kiekaisi välillä ja ohi melonut kanoottinainen ihmetteli. Ranta oli varmaankin lähemmäs metrin verran normaalia alempana eivätkä aallot tunkeneet saappaisiin. Metallinilmaisukonkari, Hämäläisen Seppo, kertoi aluksi vähän pronssikauden löydöksistään Sumiaisissa, kun Tourusen Kalevi tarinoillaan Pynnönsaaren hiekanajosta talvella vähän yllytti. Kalevilla on muuten 1700- luvun – ellei vanhempi – eränkäyntirajamerkki hakusessa siellä Sumiaisten metsissä ja saarissa. Lisäksi arkeologi Miikka Kumpulainen laittoi Etelä-Sumiaisista toisen eränkäyntialueen kartan, josta pitäisi rajamerkit löytää. Ehkä nämä rajankäynnit kertovat myös paikoista, jossa voisi olla rautakautista tavaraa löydettäväksi ? Miikalta voi kysyä tuota karttaa, jos rajamerkkien etsiminen kaikkien yhteiseksi iloksi kiinnostaa.
Niiranhiekka on yhtä vanha kuin Kovalanniemi. Rannan takana olevat suot ja Hernevalkaman läheisyys lienee vienyt mielenkiinnon tästä Äänekosken esihistoriasta asti tunnetusta paikasta. Toki se tunnetaan ”salaisena” keitaana, jonne perheet ovat pujahtaneet aurinkoisen päivän viettoon rauhassa lastensa kanssa, ja iltaisin sinne on kuskattu heiloja ja muita kavereita. Mitkään moottorivehkeet eivät onneksi ole pilanneet maisemaa, vaikka yksi autonrengas rannalta löytyikin. Rannalle vievän tien varrella olevat pienet kohoumat on Museoviraston suojelemat kivikauden löytöjen vuoksi, joten huonoa tietä kannattaa tulla rantaan asti ennen kuin laittaa piknikkinsä pystyyn. Autojen pysäköinti on siellä kielletty samoin kuin sinne vievän asuinalueen tien varressa, minkä vuoksi polkupyöräily tai veneily on ainoa keino – ja samalla paikan suojelukeino.
Kun vesi on alhaalla, kannattaa tutkia vesiraja – tai jos laitteet ja into antavat myöten, vähän matkaa pidemmällekin. Pelkät uimareiden hukkaamat timanttisormukset eivät ole ainoita löydettäviä asioita. Voi löytää entisajan veneilijöitä kuormauksista pudonneita esineitä, talviteitä käyttäneiden hukkaamia rahoja, jopa talvitappeluissa katkenneita miekan tai keihään säiliä. Varmuudella löytyy rannalta heitettyjä pulloja tai paremminkin niiden metallikorkkeja. Kunnon etsijä kerääkin kaiken roinan pois, ettei ne myöhemmin käy kenenkään jalkaan – tai eksytä oikeista aarteista.
Viimeisen parin viikon aikana on paljastunut ainakin kolmet ikivanhat liistekatiskan jäännökset. Niiden ikäarviointi on hankalaa, kun puuta pitäisi olla ainakin kymmenisen senttiä paksulti, mutta liisteet ovat useimmiten ohkaisia. Nämä uudet löydökset kertovat kalastuksen suuresta merkityksestä Keiteleellä. Mutta muistutus: jos paikalla on useampi liistekatiska, kyse on muinaisjäännöksestä, jota ei saa kaivaa, ja silloin pitää ehdottomasti arkeologille asiasta ilmoittaa! Vanhimmat kalastusvälineet ovat olleet puisia, mutta kyllä rautaisiakin koukkuja voi löytää.
Kotiseutuyhdistys jatkaa syksyn mittaan pakkasten tuloon asti metallinetsimiskäyntejä. Jos haluatte mukaan tai tutkituttaa tontillanne/pellollanne olevan – ehkä vanhan tarinamuiston kertoman – aarrepaikan, ottakaa yhteyttä Kotiseutuyhdistykseen (yhteystiedot, ks. www.vaksy.com/vaksy/esihistoria.php tai sähköposti marrinkumpu@pp.inet.fi, tel. 040 77867370).
Timo Enäkoski, Vanhan Äänekosken Kotiseutuyhdistys