Eduskunnan viime keskiviikon välikysymys koulutuksen leikkauksista ja tulevista rakenneuudistuksista jätti monta kysymystä avoimeksi. Opetusministeri Krista Kiuru ( sd ) ei esimerkiksi kertonut millä kriteereillä ja ?kokonaisharkinnalla? tehdään päätökset toisen asteen koulutuksen uusista järjestämisluvista. Monet sivistysvaliokunnan kuulemat asiantuntijat torjuvat uusien toimilupien hakemispakon ja myös perustuslakivaliokunta on antanut kriittisen lausunnon asiasta.
Ammattioppilaitoksissa ihmetellään miksi Opetus- ja kulttuuriministeriön pitäisi saada ennennäkemättömän vahva määräysvalta ammatilliseen koulutukseen, kun se kuitenkin on pääosin seudullista koulutusta.
Jos tarkoitus on valtakunnallisesti ohjata koulutusta työvoimatarpeen mukaan, niin se ei onnistu koska nuoria ei ole mahdollista pakottaa sellaiseen koulutukseen, joka ei heitä kiinnosta.
Tarvitaan vaihtoehtoista koulutusta niille opiskelijoille, jotka eivät vielä tiedä mihin ryhtyisivät. Jos nuori on kiinnostunut musiikista, hän ei varmasti ryhdy hitsaajaksi. Pitää kuitenkin muistaa, että mikä tahansa koulutus ja tutkinto on parempi kuin ei koulutusta ollenkaan.
Koko toisen asteen rakenne- ja rahoituslakiesitys on hyvin ylhäältä annettu ja epäselvästi valmisteltu. Siitä puuttuu jälleen visio ja vaikuttavuusarviot. Ministeriöstäkään ei saa vastauksia siihen, mitä tämän mylläyksen uskotaan tuottavan ja mihin kaikkeen johtavan.
Kun esitetystä 260 miljoonan säästöstä vain 60 miljoonaa euroa ajatellaan tulevan järjestäjäverkosta ja loput 200 miljoonaa euroa rahoitusjärjestelmän muutoksesta, niin miksi ihmeessä OKM niin raivokkaasti yrittää saada täydellisen määräysvallan järjestämislupien myöntämiseen. Eikö rahoitusjärjestelmän muutos ole kaiken a ja o?
Kentällä työtään tekevät haluavat tietää, mitä valtaosa ammatillisen koulutuksen järjestäjistä on tehnyt väärin, kun heidän kykyynsä hoitaa asioita ei luoteta? Mikä salattu viisaus tässä asiassa asuu ministeriössä?
Kansliapäällikkö Anita Lehikoinen viittaa Helsingin Sanomien haastattelussa siihen, että koulutuksen saatavuutta ei voi ohjata euron voimalla. Seudullisen koulutuksen järjestäjät eivät sitä ole vaarantamassa, niiden yksi perustehtävistä on taata koulutuksen tasa-arvo ja saatavuus omalla alueellaan. Sen sijaan Lehikoisen virkamiehenä luotsaama Opetus- ja kulttuuriministeriö tekee omassa esityksessään aivan päinvastoin.
Aila Paloniemi
kansanedustaja (kesk.)
Opetushallituksen johtokunnan jäsen
JAMK OY:n hallituksen pj
