Keski-Suomen hyvinvointialue julkaisi 13.3. 2026 raportin, jossa tarkastellaan sosiaaliturvaan ja järjestöihin kohdistuvien leikkausten vaikutuksia. Viesti on selvä ja helppo ymmärtää: jos ajoissa annettavaa apua,ongelmat eivät poistu. Ne kasvavat ja tulevat kalliimmiksi.
Silti valtio tekee juuri näin. Olemme aluevaltuutettuina tästä aidosti huolissamme.
Raportin mukaan järjestöt ovat tärkeä osa ihmisten arkea. Ne auttavat silloin, kun elämä alkaa mennä vaikeaksi, ennen kuin tilanne pahenee. Ne tukevat nuoria, perheitä, ikäihmisiä ja mielenterveyden kanssa kamppailevia. Usein juuri siellä, missä viranomaispalvelut eivät yksin riitä. Nyt juuri tämä työ on nyt vaarassa.
Keski-Suomessa järjestöjen rahoitus on jo pienentynyt merkittävästi. STEA-avustukset ovat pudonneet noin 6 miljoonasta eurosta 4,5 miljoonaan. Samalla moni toiminta loppuu, eikä uusia hankkeita juuri käynnistetä. Hyvinvointialue on pitänyt oman tukensa ennallaan, mutta sekään ei riitä paikkaamaan valtion leikkauksia.
Myös hyvinvointialuejohtajat ja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy ovat varoittaneet, että järjestöjen heikentäminen lisää painetta julkisille palveluille.
Tämä näkyy ihmisten arjessa nopeasti. Apua saa vähemmän ajoissa. Ongelmat ehtivät kasvaa suuremmiksi. Ja lopulta tarvitaan raskaampia ja kalliimpia palveluja. Tämä ei ole arvailua vaan tämä perustuu hyvinvointialueen omaan kartoitettuun tietoon.
Samaan aikaan sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on puhunut järjestöistä jopa “suojatyöpaikkoina”. Tällainen puhe ei tunnu oikealta niille ihmisille, jotka tekevät työtä joka päivä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kanssa.
Olemme huolissamme siitä, että päätöksiä tehdään vastoin sitä tietoa, mitä meillä jo on.
Tämä näkyy myös paikallisesti. Äänekoskella useat järjestöt tekevät arjessa korvaamatonta työtä: tarjotaan matalan kynnyksen tukea nuorille, yksinäisille ikäihmisille ja perheille, jotka tarvitsevat apua ajoissa. Juuri tällainen toiminta on sitä, joka ehkäisee raskaampien palvelujen tarvetta.
Jos nämä palvelut heikkenevät tai katoavat, seuraukset näkyvät nopeasti lisääntyvinä mielenterveyden ongelmina, lastensuojelun tarpeena ja yksinäisyytenä.
Tässä on lopulta yksinkertainen kysymys: autetaanko ihmisiä ajoissa vai vasta sitten, kun on liian myöhäistä? Meidän mielestämme viesti on selvä. Ajoissa auttaminen on järkevintä sekä ihmisille että taloudelle.
Siksi on vaikea ymmärtää, miksi juuri siitä leikataan. Tämä ei ole pakko. Tämä on valinta. Ja se on valinta, joka näkyy ihmisten arjessa. Kun varhaisesta avusta leikataan, ongelmat kasvavat ja lopulta maksamme kaikki enemmän.
Leila Lindell (kesk.
Sirpa Martins (vas.)
Kari Kiiskinen (SDP )
