Ykköstyypin diabetes on sairaus, joka ei näy päälle tai aiheuta kipuja, mutta on jatkuva elämänkumppani. Itse sain tämän seuralaisen, kun raskausajan diabetes ei parantunut. Koska elimistöni ei tuota enää insuliinia, joudun pistämään sitä päivittäin vähintään kuusi kertaa, sillä ilman insuliinia en pysy hengissä. Tällainen monipistoshoito on joustavaa ja pystyn elämään täysin normaalia elämää. Diabetestani en voi kuitenkaan unohtaa. Joudun jatkuvasti miettimään olenko muistanut pistää insuliinia, olenko pistänyt sitä sopivan määrän vai kenties liikaa tai liian vähän syömiseeni nähden. Jokaisen aterian yhteydessä mietin, miten ruoka vaikuttaa sokeriarvoihin. Entäpä liikunta tai sen puute? Tai sairastaminen? Aina kun lähden kotoa, minulla on oltava mukana syömistä, jolla saan nopeasti korjattua liian alhaiset sokeriarvot, koska niitä väistämättä tulee. Jotta voisin pitää sokeritasapainoni mahdollisimman normaalina, joudun seuraamaan sitä monilla mittauksilla päivän aikaan.
Viime aikoina olen huomannut, että on onni asua Äänekoskella. Olen sairastanut diabetesta pian 24 vuotta. Ensimmäiset noin 20 vuotta diabetestani hoiti ammattitaitoinen ja kokenut terveyskeskuslääkäri Tapani Marjanen. Nyt Äänekoskella vierailee sisätautien erikoislääkäri, dosentti Juha Saltevo. Diabeteshoitaja toimii lääkärin työparina. Äänekoskella myös hoitajat ovat ammattilaisia eikä heidän vaihtuvuutensa ole kohtuutonta. Vaikka diabetes on sairaus, jonka hoitamisesta vastuu on potilaalla, hyvään lopputulokseen tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisten ohjeita, seurantaa ja kannustusta, joista olen kiitollinen.
Yksi suurimmista muutoksista diabetekseni hoidossa tapahtui viime syksynä, jolloin sain terveyskeskuksesta käyttööni uuden FreeStyle Libre -mittarin sokeriarvojen seurantaan. Mittari on Suomessa uutuus, vaikka maailmalla se on ollut käytössä vuosia. Muita vastaavia laitteita ei ole saatavilla. Enää en joudu mittaamaan sokeriarvoja sormenpäistä, vaan käsivarteen kiinnittämäni sensorin kautta saan seurattua arvoja jopa vaatteiden läpi kivuttomasti, nopeasti ja niin usein kuin on tarpeen. Mittari näyttää mihin suuntaan arvot ovat kehittymässä ja mikä on ollut tilanne viimeisten 8 tunnin aikana. Tiedot tallentuvat 90 päivän ajalta.
Vaikka itselläni ei ole ollut vakavia, toisen apua vaativia tilanteita, joissa sokeriarvot olisivat laskeneet vaarallisen alhaisiksi, mittari on hyödyllinen päivittäin. Pystyn pitkillä kävely- ja juoksulenkeillä seuraamaan liikunnan vaikutuksia. Autoilu on turvallisempaa, kun mittaaminen on helppoa. Mittaaminen onnistuu myös kiireisten työpäivien aikana. Nyt voin ennakoida insuliinin tarvetta ja aterioiden vaikutuksia paremmin. Asiaan perehtyneille viimeisin pitkäaikaissokeriarvoni eli HbA1c 6,3 % kertoo erinomaisesta hoitotasapainosta, jonka saavuttaminen suurelta osin on uuden mittarin ansiota, vaikkeivat aikaisemmat arvonikaan ole huonoja olleet. Jos joutuisin luopumaan mittauslaitteesta edes tilapäisesti, omahoitoni vaikeutuisi välittömästi. Diabeteksen seurantatutkimuksessa Äänekoskella todettiin, että suurimmalla osalla hoitotasapaino oli erinomaisella tasolla ja vain 13 % heikolla tai huonolla tasolla jo silloin, kun uusia mittareita ei vielä ollut käytössä. Tätä saavutettua hoitotasoa ei kannata päästää heikkenemään.
Äänekoskella otetaan erittäin hienosti uusi mittari vähitellen käyttöön, mikä ei suinkaan ole kaikissa kunnissa käytäntönä. Omituista on, ettei yksityishenkilö voi Suomessa ostaa mittaria, vaikka olisi valmis maksamaan laitteen ja tarvittavien sensorien hinnan. Ulkomailta tilaamisessa on riskinsä ja ongelmansa. Diabeteksen hoidossa välttämättömiä tarvikkeita olen aina saanut riittävästi käyttööni terveyskeskuksesta. Tämäkin on asia, joka vaihtelee huomattavasti kunnittain. Diabeteksen hoito pitäisi saada kaikissa kunnissa samalle tasolle. Ei kuitenkaan niin, että mennään maakunnallisten hoitokäytäntöjen keskiarvoiseen malliin, kuten pelkään viimeistään sote-uudistuksen myötä käyvän, jolloin esimerkiksi Äänekoskella ei enää saadakaan nykyisen tasoista erinomaista hoitoa. Eriarvoisuudesta on pyrittävä eroon, mutta siten että kaikki saavat mahdollisimman hyvää hoitoa asuinkunnasta riippumatta.
Minna Tuikka, kuntavaaliehdokas, Vihreät (sit.)
