Hallitus esittää sote-järjestöjen valtionavustusten rajua karsimista. Valtiovarainministeri Riikka Purran budjettiesityksen mukaan järjestöiltä leikattaisiin jopa 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä tarkoittaisi yli 60 prosentin pudotusta vuoden 2024 tasosta – rahoitusta jäisi jäljelle vain kolmannes.
Keski-Suomessa tämä ei ole pelkkää numeropeliä. Leikkaukset osuvat suoraan toimijoihin kuten MIELI Keski-Suomi ry, Keski-Suomen Omaishoitajat ry, ensi- ja turvakotien yhdistykset, sekä lukuisiin pienempiin paikallisyhdistyksiin. Ne tarjoavat kriisiapua, vertaistukea, nuorten syrjäytymisen ehkäisyä ja omaishoitajien jaksamista tukevaa toimintaa – usein silloin, kun julkinen palvelu ei vielä tavoita ihmistä.
Kun tämä tuki katoaa tai supistuu rajusti, ongelmat eivät häviä. Ne siirtyvät kunnille ja hyvinvointialueelle raskaampina ja kalliimpina. Samalla menetämme ennaltaehkäisevän työn, joka säästää rahaa ja inhimillistä kärsimystä.
Sote-järjestöjen työ ei ole menoerä vaan investointi. Jokainen euro, joka sijoitetaan järjestöjen toimintaan, säästää moninkertaisesti erikoissairaanhoidossa, sosiaalipalveluissa ja poliisityössä. Leikkaaminen on kuin purkaisi talon perustukset ja ihmettelisi, miksi seinät kaatuvat.
Nyt on kansanedustajien ja ministerien paikka pysähtyä ja arvioida: haluammeko yhteiskunnan, joka tukee ihmisiä ajoissa ja lähellä, vai odotammeko, että ongelmat kasvavat kriiseiksi, joita on vaikeampi ja kalliimpi ratkaista.
Leila Lindell (kesk.)
Sirpa Martins (vas)
Kari Kiiskinen (sdp)
Kirjoittajat ovat äänekoskelaisia kaupunginvaltuuston ja aluevaltuuston jäseniä
