Miten yhdistää sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja talouden tehokkuus?
Siihen ovat vastanneet 1960-luvulla käynnistyneet yhteiskuntapolitiikan ja työelämän suuret uudistukset, kansanterveys ja koulutus keihäänkärkinä. Suomi on edelleen hyvinvointiyhteiskunta, mutta ei nykymenolla sellaisena pysy. Suunnan politiikassa on muututtava, näin ei voi jatkua.
Vaikka yhteiskunnan kivijalkojen – terveys ja koulutus – tärkeydestä ollaan samanmielisiä, ovat keinot politiikan päivittämisessä menneet tällä hallituskaudella törmäyskurssille.
Nykyinen hallitus on romuttanut ihmisten hoitoon pääsyn säädyllisessä ajassa, heikentänyt vanhusten hoivaa, korottanut terveydenhuollon asiakasmaksuja, karsinut sairaaloiden päivystyksiä ja nostanut lääkkeiden hintoja. Nyt hallitus suunnittelee 170 miljoonan euron lisäleikkauksia sosiaali-ja terveydenhuoltoon, mutta nekin julkisuudelta piilossa.
Tämän suunnitelman mennessä maalin on lisäosumia tulossa vanhuksiin, vammaispalveluun ja lastensuojeluun. Tämä merkitsee mm. sitä, että kodinhoidon asiakkaan oleva vanhus saa hoitaa itseään ”älyvälineillä” -jos osaa ja muistaa ladata laitteet, onko kohtuullista?
Hallituksen lykätessä näitä päätöksiä, äänestäjät eivät saa mahdollisuutta ottaa kantaa niihin alue-ja kuntavaaleissa. Hallituksen puoliväliriihessä sosiaali-ja terveydenhuollosta leikataan mahdollisesti vielä lisää, näitäkään ei tulla kertomaa ennen vaaleja. Hallitus on lisäksi tekemässä lisäleikkauksia 75 miljoonaa euroa koulutukseen, kulttuuriin, nuorisoon ja liikuntaan. Opposition vaatiessa näistäkään ei tulla kertomaan ennen vaaleja.
Meillä politiikan virheitä ei pidä sysätä palveluja todella tarvitsevien kontolle, tällainen yhteiskunta ei ole oikeudenmukainen. SDP ei hyväksy hallituksen suunnitelmia lisäleikkauksia sosiaali-, terveyspalveluihin ja koulutukseen.
Seppo Ruotsalainen SDP, alue-ja kuntavaaliehdokas
