Kun elin nuoruuttani viime vuosisadalla – kuulostaa kaukaiselta ja niinhän se onkin, kun on elänyt jo yli 50 vuotta – silloin lapset keräsivät ja vaihtelivat kiiltokuvia. Oli kissoja ja enkeleitä ja ne olivat kelmujen suojassa kansiossa. Kun saatiin viikkoraha, käveltiin yhdessä ostamaan irtokarkkeja, jotka myyjä pussitti yksitellen. Istuttiin kioskin portailla ja kuka tahansa aikuinen saattoi jutella meille ja aikuisille vastattiin kohteliaasti.
Kiiltokuvat ovat haalistuneet ja markatkin mennyttä. Uutta pitääkin syntyä ja samaan aikaan vanhoja hyviä asioita voi säilyttää. Ehkä muistoni ovat kultareunaisia, mutta jotain siitä yhteisöllisyydestä kaipaan! Äänekosken hyvinvoinnin edistämisohjelma linjaa tavoitteita vuoteen 2028 ja hyvän arjen osalta lukee, että halutaan tukea kuntalaisten toimintakykyä, vahvistaa turvallisuutta, ehkäistä päihteiden käyttöä ja ongelmapelaamista ja tukea työllistymistä, kehittää ja ylläpitää palvelujen saatavuutta sekä luoda kuntalaisille mahdollisuuksia asua omiin tarpeisiinsa nähden tarkoituksenmukaisissa asunnoissa. Mielestäni tässä on vielä paljon tehtävää!
Tarvitsemme jotain siitä väliltä, missä koko kylä kasvattaa ja koko kylä komentaa. Äänekoskella on ihmisiä, joilla asiat ovat hyvin ja taas toisessa ääripäässä on niitä, joiden kohdalla haasteet kasautuvat. Pelkän kuulemisen sijaan tulee päästä aitoon yhteisöllisyyteen ja kasvattaa hyvää. Tämä on erityisen tärkeää nykyisessä tilanteessa, kun iso osa erityisryhmille suunnatuista täydentävistä palveluista on siirtynyt hyvinvointialueiden hoidettavaksi. Väliinputoamisen riski on suuri!
Hyvinvoinnin edistämisohjelmassa puhutaan osallisuuden ja yhteisöön kuulumisen rakenteiden vahvistamisesta ja kansalaisdemokratiasta sekä kuntalaisten osallistumisesta ympäristönsä kestävään kehittämiseen. Tarvitsemme tällaista lisää! On tärkeää tulla kuulluksi – vuorovaikutus tarkoittaa sitä, että jokaisella on oma vuoronsa vaikuttaa. Tarvitsemme turvallisen Äänekosken, joka tuntuu kotikaupungilta!
Kultareunaisissa muistoissani on taloyhtiön kerhohuone, jossa oli pingisotteluja, juhlia ja kerhoja sekä pyöräkellari, jossa nuoret korjasivat mopojaan ja aikuiset neuvoivat. Leipomispäivänä pullaletti vietiin myös naapurille. Sieniretkelle pääsi pitempään lajeja opetelleiden kanssa. Omasta taloyhtiöstä oltiin ylpeitä ja pihatalkoissa huolehdittiin ympäristöstä. Oman talon lapset ja nuoret leikkivät karttusta ja äidit huusivat parvekkeilta syömään, kun kännyköitä ei ollut. Asukkaiden illanvietoissa grillikatoksessa esiintyi aikuisten näytelmäkerho ja oli kilpailuja. Hyvinvoinnin kolmas tärkeä osuus onkin yhteisöllisyyden vahvistaminen ja sitä tulisi toteuttaa tukemalla yhdistyksiä ja vapaaehtoisryhmiä, vahvistamalla perheiden hyvää arkea, edistämällä yhteisöön kiinnittymistä ja paikallisidentiteettiä sekä ehkäistä asuinalueiden eriytymistä. Kun kyseessä on kokonainen Äänekoski – sen keskusta ja kylät, on yhteisöllisyyden ajatus jo paljon laajempi kuin lapsuuteni kerrostaloyhteisössä. Uskon, että samat lainalaisuudet pätevät. Jokaisella tulee olla mahdollisuus elää omannäköistään elämää ja valita asuinpaikkansa koko kunnan alueelta ja silti kouluun, päiväkotiin, apteekkiin, ruokakauppaan, postiin tai lääkäriin pääsee, kun on tarve. Tulee olla mahdollisuus harrastaa monipuolisesti ja nauttia luonnon läheisyydestä ja kokea kuuluvansa tänne.
Työssäkäyvien ihmisten hyvinvointi koostuu samoista asioista kuin lasten tai vanhustenkin. Tarvitsemme kaikki yhdenvertaisuutta, tarpeidemme huomioimista; hyvää arkea, jossa voimaantuu. Uskon, että paras kunta työikäisille on sellainen, missä on hyvä olla niin lapsen ja nuoren kuin vanhuksenkin. Äänekosken kumppaneita hyvän kasvattamisessa ovat vapaaehtoiset, yhteisöt, järjestöt, yritykset ja seurakunnat. Tutkijoiden mukaan osallisuus lisää hyvinvointia, turvallisuutta, uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin ja vähentää eriarvoisuutta, köyhyyttä, syrjäytymistä ja syrjintää. Äänekoskella tarvitaan lisää jokaisen osallisuutta henkilökohtaisilla, yhteisön ja vaikuttamisen tasoilla ja osallisuutta yhteisestä hyvästä. Tarvitaan avointa ja kunnioittavaa keskustelukulttuuria ja oikeaa yhteisöllisyyttä. Kasvatetaan yhdessä hyvää!
Johanna Arho-Forsblom, keskustan kuntavaaliehdokas
