Lokakuussa 2025 julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arvio – niin sanottu Mikkosen raportti – on pysäyttävää luettavaa. Raportti on osa valtioneuvoston ohjausjärjestelmää, ja sen tarkoitus on tuottaa puolueetonta tietoa siitä, miten hyvinvointialueet ovat onnistuneet järjestämään lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja turvaamaan taloutensa.
Keski-Suomen kohdalla raportti toimii ennen kaikkea varoituksena. Se osoittaa, että vaikka suunta on oikea, tahti on liian hidas ja toimeenpano ontuu. Hyvinvointialueen talous on kääntynyt jyrkkään alamäkeen, henkilöstöpula syvenee ja peruspalvelut ovat joutuneet koetukselle. Keski-Suomen asukaskohtainen alijäämä on maan toiseksi korkein ja kustannusten kasvu koko maan nopeinta.
Keski-Suomi ei kärsi ideoiden puutteesta, vaan toimeenpanon hitaudesta. Raportti kertoo alueesta, jossa suunnitelmia ja strategioita on tehty runsaasti, mutta niiden vaikutukset eivät näy ihmisten arjessa. Kolmannes vuoden 2024 tuottavuustoimista jäi toteuttamatta ja valtion suosittelema tasapainotusohjelma etenee muuta maata verkkaisemmin. Tämä ei ole enää hallinnollinen ongelma, vaan johtamisen kriisi. Keski-Suomi on jäänyt valmistelun loukkuun, kun muiden alueiden on ollut pakko siirtyä toimeenpanoon. Nyt tarvitaan päätöksiä, ei uusia prosesseja.
THL:n raportti nostaa esiin kipupisteitä, jotka ovat meille tuttuja. Ikääntyneiden palvelurakenne ei ole keventynyt, vaan yhteisöllinen asuminen on jäänyt jälkeen tavoitteista ja kotihoidon kuormitus kasvaa. Lääkäripula ja alueelliset erot hoidon saatavuudessa heikentävät palvelujen jatkuvuutta. Lastensuojelu ja sosiaalityö ylikuormittuvat, koska perustason palvelut eivät ehkäise ongelmia riittävästi. Erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat jyrkästi, ja hoitojonot pitenevät. Myös tietojärjestelmien yhtenäistäminen on pahasti myöhässä, mikä estää tiedolla johtamisen ja vaikeuttaa resurssien kohdentamista sinne, missä niitä eniten tarvitaan.
Tilanne ei ratkea sopeutuslistoilla. Keski-Suomi tarvitsee johdonmukaista ja rohkeaa johtamista, jossa vastuu ja valta kulkevat käsi kädessä.
On uskallettava tehdä päätöksiä, jotka aidosti muuttavat toimintaa: keventää palvelurakennetta, siirtää painopistettä korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään ja yhdistää johtaminen, talous ja henkilöstö yhdeksi kokonaisuudeksi. Samalla on muistettava, että hyvinvointialueen tehtävä ei ole vain tasapainottaa kirjanpitoa, vaan turvata inhimillinen ja oikeudenmukainen arki kaikille – myös niille, jotka asuvat maakunnan reuna-alueilla. Koko Keski-Suomi on pidettävä elinvoimaisena, eikä palvelujen keskittäminen saa johtaa syrjäisten seutujen hiljenemiseen.
Inhimillisyys ja läheisyys ovat hyvinvointialueen tärkeimpiä pääomia. Niiden varaan rakentuu luottamus, joka on uudistuksen onnistumisen edellytys. Kun päätökset tehdään ihmistä varten, eivät järjestelmää varten, alkaa muutos kantaa. Hyvän työn ohjelma, yhteisölliset asumisen ja seniorikeskusten mallit sekä tekoälyn hyödyntäminen voivat olla uuden suunnan alku – mutta vain, jos ne tuovat todellista helpotusta arkeen ja työntekijät kokevat, että heidän työnsä on merkityksellistä ja johdettua.
Keski-Suomi voi vielä kääntää suunnan. Mikkosen raportti ei ole tuomio, vaan toimenpideohjelma, joka on pantava käytäntöön. Meillä on osaamista, tahtoa ja vahvoja yhteisöjä, mutta ne on saatava liikkeelle samaan suuntaan.
Poliittisen ja ammatillisen johdon on löydettävä yhteinen kieli ja yhteinen tahto. Nyt ei tarvita uusia työryhmiä eikä lisää strategiapapereita, vaan tekoja, jotka näkyvät kuntalaisten palveluissa ja työntekijöiden arjessa. Kriisin keskellä on mahdollisuus – mutta vain, jos uskallamme tarttua siihen ajoissa. Keski-Suomi ansaitsee sen, että hyvinvointialueuudistus onnistuu myös täällä – teoilla, ei puheilla.
Leila Lindell
Maakuntaneuvos, aluevaltuuston jäsen
